Ruokajournalismilla kiinni leivän syrjään
Vielä ehtii muuttaa suuntaa elämässään ja hakea uuteen ruokajournalismin koulutusohjelmaan Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa (hakuaika loppuu kuuden tunnin kuluttua)!
Haaga-Helia tiedotti käynnistävänsä tänä syksynä Suomen ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden. Maksulliseen koulutukseen valitaan kaksikymmentä opiskelijaa. Opintokokonaisuus on suunnattu ihmisille, jotka ovat jo kirjoittaneet ruoasta ja joilla on taustaa journalistisesta työstä.
Ruokajournalismi on Suomessa vielä melko vieras käsite. Minulle selvisi vasta nyt, että Suomessa on myös ruokatoimittajien yhdistys, samaan tapaan kuin on oikeustoimittajien, taloustoimittajien, politiikantoimittajien, tiedetoimittajien ja tutkivien toimittajien yhdistyksiä.
Ruokasjournalismissa ei ole kyse pelkästä reseptien julkaisemisesta. Haaga-Helian opintokokonaisuuden luentojen ja työpajojen aiheina ovat muun muassa ruokatrendit ja -kulttuurit, luova ruokakirjoittaminen ja oman äänen löytäminen, reseptien kehittäminen, työskentely ravintolakriitikkona ja tutkiva ruokajournalismi.
Journalismin koulutusohjelman johtajan Anne Leppäjärven mukaan reseptikin voi olla journalismia, jos sitä ajatellaan tarinan kertomisena.
”Miten maksalaatikosta voisi kirjoittaa narratiivisesti? Ihmiset tarvitsevat tietoa, johon joku paneutuu ja kertoo lukijoille esimerkiksi hämmentävistä tutkimustuloksista. Meillä käydään ruokavaliokeskusteluita, ja taloussivuille tarvitaan tutkivaa ruokajournalismia muun muassa ruoan tuotannosta”, Leppäjärvi luettelee ruokajournalismin suuntauksia.
Työelämän yhteistyökumppanina opintokokonaisuudessa on parhaillaan Suomen mediahistorian suurimpien yt-neuvotteluiden keskellä kärvistelevä Sanoma Media Finland (SMF). Moni toimittaja miettii nyt uralleen B-suunnitelmaa, jos työpaikka lähtee alta. Voisiko tulevaisuus löytyä ruokajournalismin puolelta?
Sanoma Lifestylella (aikakauslehdet) on yhdeksän hengen ruokatoimitus, joka tuottaa ruokasisältöä eri jakelukanaviin. Ruokatoimituksen esimiehen Sanna Maskulinin mukaan Sanoma käyttää myös paljon freelancereita sekä ruokakuvaajina että kirjoittavina toimittajina.
”Monet freet tekevät paitsi journalistista työtä, myös kaupallisia sisältöjä”, Maskulin sanoo.
Maskulinin mukaan syyskuussa alkava ruokajournalistien koulutus ei kytkeydy mitenkään SMF:n omaan ruoan ja ravitsemuksen ammattilaisten koulutusohjelmaan, joka herätti journalistien piirissä huolta toimituksellisen ja kaupallisen sisällön sekoittumisesta pari vuotta sitten. Maskulin sanoo Sanoman koulutusohjelman keskittyneen silloin kaupallisten sisältöjen tuottajien kouluttamiseen. Koulutuksessa olleista kolme työskentelee Sanoman kaupallisessa ryhmässä natiivimainonnan parissa.
”Yksi kurssilaisista suuntautui lopulta journalistiksi ruokatoimitukseemme, ja muutama työskentelee freelancerina tehden sekä kaupallisia että journalistisia töitä.”
Anne Leppäjärvi, jos nyt innostuisin vielä hakemaan kurssille, riittäisikö meriitiksi se, että olen kova syömään?
”Ei. Sori. Hakemukseen liitettävässä motivointikirjeessä pitää pystyä vakuuttamaan valitsijat motivaatiosta ja tietyistä valmiuksista. Jos ei ole kirjoittanut mitään ruoasta, ei välttämättä tiedä narratiivisuuden mahdollisuuksista – jos aiheena on vaikka nyt kirjoittajan suhde limeen.”
Vai niin. Menenpä tästä tekemään itselleni mojiton.