Porttikielto Yleen?
Viestinnän ammattilaisten piirissä on puhistu koko viikon dokumenttiryhmän provokatiivisesta iskusta Porin Suomi Areenaan viime kesänä. MTV:n järjestämä Suomi Areena on yhteiskunnallisen eliitin verkostoitumis- ja keskustelutapahtuma, joka pelastaa uutisköyhän heinäkuun tarjoamalla medialle pureksittavaa kesähelteilläkin. Päivällä puidaan asiaa ja illalla kilistellään laseja arvovaltaisissa seurueissa. Hyvähenkinen tapahtuma, jossa olen itsekin ollut joskus mukana.
Yleisradion dokumenttiryhmä Jari Hanska ja Susanna Kuparinen hämmensi tätä auvoa tuomalla hieman anarkiaa konsensuksen keskelle. He piinasivat Suomen Pankin pääjohtajaa Erkki Liikasta ja OP-Pohjola-finanssiryhmän pääjohtajaa Reijo Karhista jankuttamalla kysymyksiään heille useaan otteeseen. Jahtaamisesta hermostunut Karhinen otti yhteyttä Yleisradioon, josta viestintäjohtaja Reija Hyvärinen soitti pian ohjeistavan puhelun Hanskalle.
Puhelu tallentui kameralle (videolla kohdassa 1.01), ja koko juttusarja julkaistiin Ylen Areenassa nimellä Porttikielto Poriin maanantaina. Samassa yhteydessä Jari Hanska valitti joutuneensa MTV:n päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan ulosheittämäksi ravintolasta ja Ylen viestintäjohtajan yrittäneen puuttua ohjelman sisältöön.
Hanskan kirjoitus on poikkeuksellinen, sillä hyvin harvoin – jos koskaan – suomalainen tiedotusväline julkaisee näin kovaa itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, joka tulee sen omilta ohjelmantekijöiltä – vaikkakin freelancereilta. Ylen vakituiseen henkilökuntaan kuuluva voisi saada tällaisesta toiminnasta potkut lakisääteisen lojaliteettivelvollisuuden rikkomisesta, mutta koska Hanska ja Kuparinen ovat freelancereita, vain sillat palavat komeasti heidän takanaan.
Dokumenttiryhmän tarkoituksellista provoa on käsitelty monella foorumilla tällä viikolla. Yleisradion uusi etiikkapäällikkö Riitta Pihlajamäki, viestintäjohtaja Reija Hyvärinen ja Yle Asian päällikkö llkka Lehtinen kommentoivat Hanskan olevan väärässä väittäessään Ylen taipuneen ulkopuolisen painostuksen edessä ja yrittäneen estää dokumentin julkaisun. Keskusteluun puuttui myös Journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas, jonka mielestä Journalistin ohjeita ei rikottu dokumentin teossa. Hänestä tallennettua puhelinkeskustelua viestintäjohtaja Hyvärisen kanssa olisi saanut käyttää ilman lupaakin.
Oman näkökulmansa ovat esittäneet blogissaan muun muassa puhetaidon ja retoriikan kouluttaja Antti Mustakallio ja viestinnän professori Esa Väliverronen.
Koska lähestulkoon kaikki tästä aiheesta on jo lausuttu, tyydyn kiteyttämään dokumenttiryhmän performanssiin omasta mielestäni liittyvät ongelmat ja ei-ongelmat.
Ongelmaa ei ole:
– siinä, että esitettiin hankalia ja ikäviä kysymyksiä Erkki Liikaselle ja Reijo Karhiselle. Se on toimittajan tehtävä, ja jos haastateltava ei vastaa kysymykseen, pitää kysyä uudelleen tai eri tavalla. Joskus se kuulostaa jankutukselta.
– siinä, että Jari Hanska heitettiin ulos ravintolasta (videolla kohdassa 0.50). Ravintola voi poistaa häiriöksi olevan asiakkaansa. Se ei ole sananvapauden rajoittamista, toisin kuin Hanska antaa kirjoituksessaan ymmärtää. Haastattelun olisi voinut tehdä hieman myöhemmin ravintolan ulkopuolella, kuten Liikanen toivoi.
– siinä, että OP:n Karhinen oli kantelupukki ja soitti Yleisradioon valittaen kuvausryhmän toiminnasta. Aika pienestä hermostui, mutta totta kai hänellä on tähän oikeus, jos hän kokee tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti.
– siinä, että Hyvärisen soittoa käytettiin ohjelmassa. Siihen oli lopulta hänen lupansa.
Ongelma on:
– siinä, että käyttäydyttiin öykkärimäisesti – tosin sehän oli koko homman tarkoituskin. Journalistin ohjeissa ei kuitenkaan ole mainintaa huonoista käytöstavoista.
– siinä, että Ylen viestintäjohtaja puuttui dokumentin tekemiseen – tämä olisi kuulunut dokumentin sisällöstä vastaavalle päällikölle
– siinä, etteivät tekijät tunteneet Ylen omaa ohjeistusta eli ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisiä ohjeita (OTS). Hanska ei kertonut Hyväriselle heti, että aikoo käyttää puhelinkeskustelun tallennetta dokumentissa. Lupa pyydettiin ja saatiin vasta myöhemmin.
– siinä, että dokumentti lajityyppinsä mukaisesti ei ole journalismia sen perinteisessä merkityksessä. Hanska ja Kuparinen olivat aiemmin tekemässä tutkivien toimittajien yhdistyksen Lumilapiolla palkittua Eduskunta II -dokumenttiteatteria, jossa heidän ei tarvinnut välittää Journalistin ohjeista tuon taivaallista. Tästä eettisestä ohjeistuksesta he olisivat voineet viisveisata nytkin, ellei dokumenttia olisi esitetty Ylessä. Yle on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita, ja lisäksi Ylellä on oma OTS:nsä.
Monet ovat kiitelleet Yleä poikkeuksellisesta avoimuudesta ja itsekritiikistä. Kyse oli kuitenkin Hanskan ja Kuparisen Ylelle luomasta pakkoraosta, jossa Ylellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin julkaista kaikki tai ottaa niskaansa syytteet sananvapauden sensuroinnista.
Jännä nähdä, vieläkö sananvapauden soturit tekevät ohjelmaa Ylelle tämän jälkeen.
>> Lisäys: Reija Hyvärisen mukaan Reijo Karhinen ei ollut yhteydessä häneen, eikä hän tiedä, keneen Karhinen on ollut yhteydessä. Hyväriseen olivat yhteydessä muut tahot.