Poliisi ei määrittele rasismia, Putkonen

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nyt on Immosen poika harjattu ja pantu pakettiin. Case closed – turvat tukkoon.

No ei. Ei se niin mene.

Perussuomalaiset ei aseta median agendaa vaan sen asettaa jokainen tiedotusväline itse. Puhe aiheesta jatkuu niin kauan kuin jutunjuurta riittää, eikä sitä voi vaimentaa piileskelemällä perunakellarissa, sivuuttamalla kysymyksiä, väistelemällä vastuuta, uhoamalla tai käskyttämällä.

Eikä keskustelun loppumisesta päätä myöskään poliisi.

Perussuomalaisten puoluevirkailija Matti Putkonen järjesti tänään medialle tiedotustilaisuuden nimellä ”Työmiehen tuumaustunti”. Ääneen pääsivät Putkosen itsensä lisäksi Facebook-päivityksellään massiivisen kohun aiheuttanut kansanedustaja Olli Immonen, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho ja mediaa edustanut Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Koko tilaisuus on katseltavissa muun muassa täältä.

Tämän eriskummallisen näytelmän eri ulottuvuuksia on jo käsitelty monella taholla, joten kiinnitän tässä huomiota vain yhteen yksityiskohtaan. Putkonen muistutti keskusrikospoliisin todenneen, ettei Immosen tapauksessa ollut aihetta esitutkintaan rasismin vuoksi. Putkonen luetteli joukon poliitikkojen ja yliopistotutkijoiden nimiä – mukana myös yksi median edustaja, Yleisradion vastaava päätoimittaja -, jotka puolueen mielestä jatkoivat perussuomalaisten ”panettelua ja solvaamista sekä kiihottivat kansalaisia ja mediaa uhkaaviin vihapuheisiin” poliisin ratkaisusta huolimatta.

Mikähän siinä on, että kohujen kohteeksi joutuneet poliittiset toimijat lähes aina väistävät vastuunkantamista vetoamalla juridiikkaan? ”Ei se ollut laitonta!”, ”Poliisi ei tutki”, ”Syytettä ei koskaan nostettu” – nämä perustelut kuullaan puoluekannasta riippumatta säännöllisin väliajoin, kun pitäisi harrastaa itsereflektiota. Esimerkiksi ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalissa silloinen pääministeri Jyrki Katainen puolusteli, ettei ainakaan mistään laittomasta ollut kyse.

Ei niin, mutta mites tuo moraalipuoli?

Immosen tapauksessa poliisi ei saanut näyttöä rasistisesta rikoksesta. Keskusrikospoliisin selvityksen mukaan Immosta ei ollut syytä epäillä rikoksesta, koska hän ei englanninkielisessä Facebook-päivityksessään nimennyt mitään tiettyä ryhmää tai tahoa ajatustensa kohteeksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi puhalsi pillillään keskustelun rasismista poikki. Juridiikalla päästään käsiksi konkreettisiin viharikoksiin ja rasistisiin syrjintätapauksiin, mutta lain koura ei ulotu esimerkiksi rasistisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja ihmisten asenteisiin.

Jos kansanedustaja kirjoittaa taistelujulistuksen monikulttuurisuutta vastaan, se ei ole poliisiasia vaan poliittisen ja moraalisen keskustelun paikka: Mitä tarkoitit? Kenelle kirjoitit? Ketä vastaan taistelet ja millä asein?

Median tehtävä on kysyä nämä kysymykset, ja jos sitten johtopäätös on se, että kyse on rasismista, ei sen sanomiseen mitään poliisin lupaa tarvita.