Pettyneelle rahat takaisin – löytyikö journalismin Graalin malja?

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hollannissa avautui toissa päivänä Blendleksi kutsuttu journalismin kauppapaikka, jollaista ei ole vielä missään muualla maailmassa. Poikkeuksellista on se, että Blendlessä ovat mukana Hollannin kaikki keskeiset lehtikustantajat, joiden tarjonnasta käyttäjä maksaa vain lukemistaan artikkeleista. Lehtiä on valikoimassa nyt 40. Artikkeleiden hinnat vaihtelevat 10–29 sentin välillä.

Pieniin summiin perustuvat mikromaksut eivät ole olleet maailmalla hyvässä huudossa lehtien digimaksuissa, koska kustantajat pitävät isompia kuukausimaksuja tuottoisampana bisneksenä. Näin toimii esimerkiksi amerikkalaisten kustantajien Next Issue, jossa saa luettavakseen 125 aikakauslehteä runsaalla 7 eurolla kuussa.

Lehtien selaamisen lisäksi lukija voi Blendlessä seurata, mitä artikkeleita kaverit ja muut henkilöt lukevat eniten. Palvelua voi käyttää vain Hollannissa, mutta Beta-näkymää voi testata täällä (kokeile vaihtaa selausnäkymää vasemman yläreunan painikkeista).

Erityisen houkuttelevaksi Blendlen tekee mahdollisuus syöttää sanahakuja koko lehtiaineistoon ja asettaa omia sanavahteja. Jos haluaa seurata esimerkiksi politiikkaan, kulttuuriin tai urheiluun liittyvää tiettyä keskustelua ja uutisointia, Blendlen kautta saa aihepiiristä kattavan läpileikkauksen koko lehtimediakentästä.

Mielenkiintoisin ominaisuus on lupaus maksun palauttamisesta, jos lukija ei ole tyytyväinen artikkeliin. Maksujen palautusten määrä on kytköksissä siihen, miten monesta artikkelista käyttäjä on maksanut. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän voi vaatia palautuksia. Palautusta pyytävän pitää perustella vaatimuksensa.

Suomen Lehdistö -lehden haastatteleman Blendlen toisen perustajan Marten Blankesteij’n mukaan rahojenpalautusominaisuutta on testattu, ja sen on havaittu lisäävän merkittävästi tuloja. Blankesteij uskoo ihmisten maksavan vain maksamisen arvoisesta sisällöstä, ja väärinkäytöksiin taipuvaisia on hänen mukaansa vain prosentti käyttäjistä.

Osittain valtion rahoittamaa Blendleä on kutsuttu journalismin Graalin maljaksi, joka saa vihdoin nuoretkin maksamaan journalismista.

Olen tullut aika skeptiseksi kaikenlaisille journalismin ihmepelastuksille, jotka eivät sitten lunastakaan odotuksia. Blendlen menestystä kannattaa kuitenkin seurata tarkkaan, sillä se voi onnistuessaan muuttaa mediayhtiöiden toimintamalleja digipuolella ja sosiaalisessa mediassa maailmanlaajuisesti.

Blendlen liiketoimintamalli muistuttaa musiikin digitaalista jakelua hallitsevaa Applen iTunesia: journalistista sisältöä jaetaan halpaan hintaan keskitetysti yhden palveluntarjoajan kautta, joka vetää välistä 30 prosenttia. Näin yhdestä 0,1o euron jutusta ei jää kustantajan käteen kovin paljon, kun siitä vähennetään arvonlisävero ja 30 prosentin Blendle-provisio.

Tällä laskukaavalla yhden kustantajan artikkeleita pitäisi myydä kuukaudessa satojatuhansia tai jopa miljoonia, jotta kysymys olisi aidosti merkittävästä liiketoiminnasta.

Muiden median ansaintamallien rinnalla ja täydentäjänä Blendlen malli voisi toimia Suomessakin, mutta että ihan kaikki haavat parantava myyttinen Graalin malja olisi tässä nyt käsillä?

Kiva juttu, jos näin on.