Onko Hesari luisumassa kaninkoloon?
Mitä ihmettä minä juuri luin? Helsingin Sanomat levittelee palstoillaan amerikkalaisen räppärin Sean ”Diddy” Combsin tekoihin liittyviä salaliittoteorioita.
”HS käy läpi neljä yleistä teoriaa, joita Combsin tapaukseen liittyy ja selittää niiden taustat. Seuraavaksi esiteltyjä huhuja ja salaliittoteorioita ei ole millään tavalla vahvistettu todeksi. Teoriat on kerätty sosiaalisesta mediasta ja keskustelupalstoilta”, jutussa kirjoitetaan.
Lähteenä ovat muun muassa Tuplakääk-podcastin juontajat, jotka HS:n mukaan ovat sanoneet uskovansa huhuihin, joissa poptähti Justin Bieber olisi joutunut nuorena Combsin hyväksikäyttämäksi.
Jutussa viitataan muun muassa Illuminati-salaliittoteoriaan, johon HS:n mukaan ”monet uskovat” pop-tähtien Beyoncén, Jay-Z:n ja Combsin esityksissään näyttämien käsimerkkien liittyvän.
Heti jutun julkaisun jälkeen torstaina 10.10. illalla asiasta nousi monella taholla haloo. Perjantaiaamuna 11.10. juttuun oli tehty lisäys: ”HS julkaisee jutun ja selittää erilaiset teoriat ja niiden taustat, koska vääriä tietoja leviää parhaillaankin totena”.
Lisäys yrittää perustella jutun julkaisua mutta ei poista sen keskeistä ongelmaa: miljoonayleisön tavoittava päivälehti maksimoi salaliittoteorioiden näkyvyyttä eikä edes aseta niitä kontekstiin.
Jutussa kyllä mainitaan, että kyse on salaliittoteorioista, mutta niitä esitellään liiemmin kyseenalaistamatta. Journalismin tehtäviin kuuluvasta faktantarkistuksesta ei ole kyse, koska mitään faktoja lehti ei tässä itse tarkista.
Miksi HS antaa meganäkyvyyden tällaiselle disinformaatiolle? Mielestäni tämä ei ole vastuullisen median tapa toimia.
Ihmettelin vähän samaa jo viikko sitten HS:n Kuukausiliitteen Sirpa Selänne –jutun kohdalla. Selänne sai lörpötellä jutussa pitkät pätkät Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaalien vilppiepäilyistä, jotka on monessa oikeusjutussa kumottu eikä näyttöjä laajamittaisesta vilpistä ole ikinä esitetty.
Vaikka jutussa sentään todetaan, ettei laajamittaisesta vilpistä ole näyttöä, tuntuu erikoiselta, että Selänteelle annetaan Suomen arvostetuimmassa aikakauslehdessä mahdollisuus jatkaa ja levittää Suurta valhetta (engl. Big Lie). Hän ei ole poliittinen päättäjä tai sellainen yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen henkilö, jonka salaliittoteoreettisesta ajattelusta yleisön olisi tarpeen tietää. Se, että poliittisesti motivoitunut horina vaalivilpistä edelleen jatkuu, rapauttaa luottamusta demokratiaan ja Yhdysvaltain vaalijärjestelmän toimivuuteen.
Kun tein taannoin tietokirjaa Salaliittoteorioiden ihmemaassa, haastattelemani tutkijat huomauttivat median roolista ja vastuusta. Salaliittoteorioiden tavoittavuus saa aina valtavan tehosteen siitä, kun tiedotusvälineet käsittelevät niitä.
Siksi ei ole järkevää nostaa internetin syövereistä marginaalisia salaliittoteorioita ihmeteltäväksi suurlevikkiseen julkisuuteen. Sen jälkeen ne eivät nimittäin enää ole marginaalisia.