Näin sanomalehdet pärjäsivät - mielikuvat vs. todellisuus

Tällä viikolla putkahti postiluukusta hartaasti odottamani Suomen Lehdistön vuosittainen tilastonumero. Se on käytännössä ainoa julkaisu, josta saa tietoa suomalaisten sanomalehtien taloudellisesta pärjäämisestä yksityiskohtaisella tasolla.

Itseäni ovat viime vuosina kiinnostaneet erityisesti iltapäivälehdet, joiden sisällön ja mediatalouden muutosta koskevan väitöskirjan kävin  juuri eilen viemässä esitarkastukseen Tampereen yliopistolle. Iltapäivälehtien tunnuslukuja ei ole enää vuosiin julkistettu emokonsernien tilinpäätöksissä, joten ulkopuolisen on vaikea arvioida objektiivisesti, miten niillä oikeasti menee.

Suomen Lehdistö kuitenkin raottaa salaisuuksien verhoa, mutta eipä sekään kerro kaikkea. Suomessa tuntuu olevan erittäin salaista tietoa muun muassa se, paljonko ovat yksittäisten lehtien digitaaliset tuotot. Suomen Lehdistö kertoo digitaaliset tuotot lehtiryhmittäin. Päivälehdillä ne olivat viime vuonna 8,7 prosenttia nettomyynnistä eli noin 51 miljoonaa euroa. Euromääräistä kasvua oli tullut vuodessa 7 miljoonaa euroa, mikä on kovin vähän siihen nähden, että tuotot jakautuvat 31 lehden kesken ja suuren osan siitä rohmuaa Helsingin Sanomat.

Iltapäivälehtien, Kauppalehden ja muiden julkaisujen lehtiryhmässä (15 lehteä) digitaalisten tuottojen osuus oli 35 prosenttia nettomyynnistä eli yli 59 miljoonaa euroa. Kasvua oli liki 12 miljoonaa euroa.

Suomen Lehdistöllä ei ollut paljon hyviä uutisia kerrottavanaan sanomalehtien viime vuodesta, mutta yksi asia nousee tilastoista yli muiden: yli viiteen vuoteen kokonainen lehtiryhmä ei ole onnistunut lisäämään tulojaan, mutta viime vuonna tähän ylsivät sekä iltapäivälehdet että ilmaiseksi jaettavat kaupunkilehdet, huomioi päätoimittaja Riikka Virranta pääkirjoituksessaan.