Miten 30-senttinen rotta paisui Hesarissa liki 1,5-metriseksi?
”Lontoolaisen leikkipuiston läheltä löytyi lähes 1,5 metriä pitkä jättiläisrotta”, pelottelee Helsingin Sanomat lukijoitaan (tätä kirjoittaessani alkuperäistä otsikkoa ja juttua muutettiin). Uutisen mukaan jättiläisrotan löysi kaasuinsinööri Tony Smith, kun tuholaistorjuntayritys teki työtään lasten leikkipuistossa. Aiheesta uutisoivat briteissä muun muassa Telegraph ja tabloidilehti The Sun.
Todisteena löydöksen koosta uutisessa on kuva roskapoimurilla kuollutta rottaa roikottavasta miehestä. HS:n mukaan rotan arvioitiin painavan 11 kiloa. Eläimellä näyttää kuvassa olevan pituutta yhtä paljon kuin miehen koko ylävartalolla, ja rotan häntä näyttää ulottuvan miestä polviin asti.
Siltä näyttää, mutta todellisuudessa rotan pituus lienee lähempänä 30:tä senttiä. Miten tässä näin kävi, että rotta paisui Hesarin otsikossa lähes 1,5-metriseksi?
Tällaiseen taikatemppuun tarvitaan ensinnäkin liioitteleva silminnäkijä, joka esittää omiin aistihavaintoihinsa perustuvan varmistamattoman väitteen. Kukaan ei mitannut eikä punninnut rottaa, mutta sen kiinniottajasta tuntui siltä, että se painoi noin 11 kiloa ja oli mitaltaan neljä jalkaa.
Toiseksi kyseessä on kameran perspektiivivirhe. Jos viet nenäsi lähelle kameran linssiä, elimesi näyttää kuvassa suorastaan giganttiselta. Epäilyksensä jättiläisrotan väitetystä koosta esitti Twitterissä muun muassa tutkija ja datatieteilijä Oliver O’Brien, jonka laskelmien mukaan kuvassa olevan rotan koko on lähempänä yhtä jalkaa (30 senttiä) kuin väitettyä neljää jalkaa (1,2 metriä). O’Brien vielä tähdensi, että rotan pituus on yksi jalka ja hännän pituus saman verran päälle. Myös BBC:n uutisessa suhtauduttiin epäilevästi rottatarinaan.
Tässä kuvassa demotaan rotan koon vaihtelua eri etäisyyksiltä kuvattuna. Perspektiivivirhettä hyödynnetään valokuvauksessa yleensä vitsinä (katso esimerkkejä täältä), mutta riittävän miedosti käytettynä sillä voidaan haluttaessa vääristellä totuutta tietoisesti niin, ettei katsoja osaa epäillä mitään.
Kolmanneksi kokemusta rotan jättimäisyydestä vahvistaa kuvan katsojan tunnereaktio, joka on tässä tapauksessa monilla inho ja pelko. Haluamme uskoa, että suurkaupungin viemäreissä todellakin hiiviskelee 1,5-metrisiä rottia, joiden päämääränä on hyökätä vauvojen kimppuun leikkipuistoissa. Pelko lamauttaa luonnosta vieraantuneen ihmisen rationaalisen ajattelun, olivatpa kysymyksessä sitten rotat, käärmeet tai vaikka ihmisasutusta ympäröivät sudet.
Neljänneksi paisumiseen tarvitaan liioitteleva otsikontekijä, joka pyöristelee lukuja holtittomasti. En tiedä, millä logiikalla HS:n jutussa mainittu 1,2-metrinen rotta kasvoi otsikossa 30 senttiä mittaa lisää ”lähes 1,5-metriseksi jättiläisrotaksi”. Ehkä kaupallisen verkkomedian ansaintalogiikalla. Noh, olenhan itsekin toki lähes kaksi metriä pitkä (179 cm).
Viidenneksi rotta kasvoi, koska toimitus ei harjoittanut lähdekritiikkiä jo uutisensa alkuperäisessä versiossa. Toimittajilla ei taida olla myöskään biologista ymmärrystä siitä, minkä kokoisia rotat keskimäärin ovat ja miten suuriksi ne voivat enimmillään kasvaa. 1,5-metrinen ja 11-kiloinen rotta on ihan silkkaa scifiä. Kuvan mies roikottaa vaivattoman näköisesti 11-kiloiseksi väitettyä jättiläisrottaa roskapoimurilla yhdellä kädellä. Hänellä täytyy olla järjettömän isot, ainakin metriset hauikset!
Perspektiivivirheellä ratsastavan kuvan ottajan motiivia voi miettiä. Onko kyseessä harmiton vitsi, saaliilla ylpeily, asukkaiden pelottelu vai kenties todella tehokas maksuton mainos tuholaistorjuntafirmalle?