Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Mistä on suomalainen toimittaja tehty?

Blogit Mediaansekaantuja 30.6.2014 23:14
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Täytyypä mainostaa tässä yhtä suht tuoretta tutkimusta, joka paljastaa, millaisia ovat suomalaisen toimittajan arvot median turbulenssissa. Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus Cometin tutkimuksessa Mistä on suomalainen toimittaja tehty? haastateltiin 366:ta journalistia eli lähes viittä prosenttia koko ammattikunnasta Suomessa. Haastattelut toteutettiin kevään ja kesän 2013 aikana.

Raportin taustalla on kansainvälinen vertailututkimus Worlds of Journalism Study (WJS), jossa arvioidaan journalismin tilaa, journalistien toimintamahdollisuuksia ja ammatillista omakuvaa maailmanlaajuisesti.

Tutkimuksen mukaan suurimman muutoksen ammattitoimittajien työhön ovat viiden vuoden aikana tuoneet sosiaalinen media, mediakilpailu ja käyttäjien tuottamat sisällöt. Kilpailun ja tulospaineiden kiristyminen ovat johtaneet työajan pitenemiseen ja kiireen kasvuun toimitustyössä. Selkeimmät jakolinjat suomalaisen toimittajakunnan sisällä ovat sukupolvien välisiä, mutta nämäkin erot ovat varsin maltillisia.

98 prosenttia vastaajista oli vähintään jossain määrin yhtä mieltä siitä, että journalistien on noudatettava ammattieettisiä ohjeita työssään aina tilanteesta ja kontekstista riippumatta. Eettisesti tuomittavimpana toimintatapana journalistit pitivät rahan vastaanottamista lähteeltä ja lähteiden lainausten manipuloimista tai keksimistä. Lähes yhtä vääränä pidettiin valokuvien manipulointia, mutta näkemykset erosivat siinä, mitä kuvien manipuloinnilla tarkalleen ottaen tarkoitettiin.

Suomalaisen journalistin mielestä hänen TOP 3 -tärkeimmät tehtävänsä ovat:

  1. Raportoida asiat todenmukaisesti
  2. Olla riippumaton tarkkailija
  3. Analysoida ajankohtaisia asioita

Toimittajien vastausten perusteella tarinoiden kertominen on mennyt tärkeydessä yleisön valistamisen ohitse.

Vähiten tärkeinä tehtävinä pidettiin hallituksen linjan tukemista, myönteisen kuvan luomista poliittisista päättäjistä ja hallituksen vastavoimana toimimista. Vastauksissa korostuvaa puolueettoman vahtikoiran roolia voi kuvata länsimaisen journalistin prototyypiksi. Tyyliin kuuluu esimerkiksi tunteisiin perustuvien, henkilökohtaisten tulkintojen välttäminen.

Tiedoksi niille, jotka ovat näkevinään puoluepoliittisia salaliittoja toimituksissa: suomalaisten journalistien ammatillinen ihanne nojaa puolueettomuuten ja objektiivisuuteen. Pienellä markkina-alueella ei ole ollut viisasta ottaa liian voimakasta poliittista kantaa tai leimautua tietyn puolueen äänenkannattajaksi. Tutkijoiden mukaan poliittisuus näyttäytyy toimittajien työssä puoluepoliittisuuden sijaan mietona yleiseen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kannustamisena, esimerkiksi puhumisena ympäristöarvojen puolesta tai ihmisten kannustamisena yleiseen äänestysaktiivisuuteen.

Näitä tuloksia lukiessa tuli mieleen sama asia, johon tutkijat itsekin puuttuvat: Missähän määrin journalistit ovat vastanneet kyselyyn mielessään toimitustyötä koskevat ihanteet ja missä määrin asioita on ajateltu toimitustyön käytäntöjen kautta? ”Ihanteiden ja käytännön välisestä ristiriidasta antaa viitteitä esimerkiksi se, että vaikka talouden toimijoilla arvioidaan olevan vain vähän vaikutusta toimittajien työhön, koetaan niiden vaikutuksen kuitenkin viime vuosien aikana jonkin verran kasvaneen”, tutkijat toteavat.

Mielestäni hieman yllättävää tutkimustuloksissa oli se, että toimittajat kokivat juttuaiheiden valinnassa olevansa yhä varsin vapaita. Suurin osa haastatelluista katsoi, että heillä on vähintään suuri vapaus valita juttuaiheensa ja käsittelytapansa itse. Ne signaalit, joita olen itse viime vuosina kuullut toimitusten sisältä, kertovat rivitoimittajien vapaan ideoinnin vähentymisestä ja sisällön suunnitteluun keskittyneen keskijohdon vahvistumisesta.

Tutkijat huomauttivatkin, että työnkuvalla on merkitystä sen kannalta, missä ja kuinka vapaasti journalistista työtä tehdään. Rivitoimittajilla oli päällikkötoimittajia huomattavasti vähemmän vapautta valita itse juttuaiheensa. Vähintään suuri vapaus asiassa oli oman arvion mukaan 70 prosentilla rivitoimittajista, ylemmän tason johtotehtävissä työskentelevistä 92 prosentilla. Rivitoimittajat myös osallistuivat ylemmissä johtotehtävissä työskenteleviä harvemmin toimituskokouksiin, joissa juttuaiheita suunnitellaan.