Miksi Hjallis vetoaa?
Olen usein miettinyt, miksi liikemies Harry Harkimon talk show Hjallis pesee kaikki muut viihteelliset kotimaiset keskusteluohjelmat televisiossa. Viime lähetystä MTV3-kanavalla katsoi 470 000 katsojaa, mikä on näinä aikoina varsin hyvin.
Makuasioista voi tietysti kiistellä, eivätkä Harkimon olemus ja maine miellytä kaikkia. Aina kun hänet mainitaan, ilmestyy ennemmin tai myöhemmin valittamaan joku, joka ei voi millään ymmärtää, mikä hänessä vetoaa naisiin.
Älkäämme käsitelkö sitä kysymystä nyt.
Harkimo ei ole ammattitoimittaja, mutta siitä huolimatta hän sai keskusteluohjelmansa ensimmäisellä lähetyskaudella enemmän irti poliitikoista kuin rutinoituneet talk show -isännät ja politiikantoimittajat. Tällä kaudella Harkimo on siirtynyt sulavasti poliitikkojen henkilöhaastatteluista teemakeskustelujen vetämiseen usean vieraan parissa. Toissa viikolla puhuttiin julkisuudesta, viime viikolla menettämisestä ja tänään 21.12. on aiheena rohkeus.
Jos tutkii tarkemmin Harkimon haastattelu- ja keskustelutekniikkaa, ammattitoimittajakin voi ottaa jotain opiksi. Viime jaksossa Harkimo väläytteli taas sitä puoltaan, josta itse pidän kovasti: vieraana ollut Helsingin Sanomien potkut saanut päätoimittaja Mikael Pentikäinen yritti vastata kaunistellen kysymykseen Hesarin vastaavan päätoimittajan vallasta, mutta Harkimo puuttui heti peliin:
HH: ”Sä olit siinä, ja yhtäkkiä sä tipahdat siitä pois. Mitä sä teet seuraavana päivänä, kun sä olet menettänyt kaiken?”
MP: ”No mä en koskaan kokenut sitä semmoisena niin kuin vallankäytön virkana tai tehtävänä, että en mieltänyt, kun menin töihin Sanomataloon…”
HH: ”No höpöhöpö!”
MP: ”Kyl se on vaan totta…”
HH: ”HÖPÖHÖPÖ! Sä olit valtaistuimella!”
Pentikäisen haastattelun voi katsoa tästä linkistä.
Harkimo ei pokkuroi ketään, hän uskaltaa keskeyttää diibadaaban mutta toisaalta kuuntelee keskittyneesti. Katsokaapa hänen vieraaseen päin kumartunutta istuma-asentoaan. Se antaa haastattelijasta intensiivisen vaikutelman. Tosin joku katsoja antoi palautetta, että Harkimohan istuu kuin vessanpöntöllä.
Koska Harkimo ei ole toimittajan roolissa, hän pystyy heittäytymään ja laittamaan oman persoonansa ja kokemuksensa likoon. Osa ohjelman viehätyksestä tulee siitä, että Harkimo rikkoo siinä omaa hallitsevaa imagoaan pahantuulisena potkujen jakajana. Tiedättehän sen jöröjukan jääkiekkokulisseissa ja Diili-ohjelmassa. Mutta hänhän onkin hyväntuulinen ja poikamaisesti naureskeleva heppu.
Monen muun talk show -isännän rooliin kuuluu laukoa vitsejä tai viisauksia, mutta Harkimo on näistäkin rasitteista vapaa. Hauskuus ja syvällisyys kumpuavat keskustelun dynamiikasta. Mikä parasta, Harkimo kykenee esittämään nopeita jatkokysymyksiä. Tätä taitoa ei kaikilla ole.
Toki kysymykset tuntuvat välillä hieman jäykiltä, mutta jos vieraat ovat aktiivisia keskustelijoita, etukäteen mietittyjä kysymyksiä ei välttämättä tarvita ollenkaan. Ohjelman nykyisessä konseptissa onnistuminen onkin kiinni ennen kaikkea vieraiden valinnasta.
Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmaa aikoinaan tuottanut Saku Tuominen kertoi joskus, että ohjelman loppuaikoina alkoi olla vaikeuksia suostutella vieraita lähetykseen, koska haastattelutyyli ei miellyttänyt kaikkia. Harkimo sanoo tavoittelevansa ohjelmaansa hyvää fiilistä, vaikka kysymykset voivatkin olla tiukkoja. Ehkä siksi vieraitakin on ollut helppo saada mukaan.
Kysyin Harkimolta, miten paljon ohjelmasta on käsikirjoitettua ja miten paljon improvisoitua.
”Saan tietoa aiheista ja vieraista etukäteen. Joskus käytän kymmenen valmista kysymystä, joskus yksi tai kaksi. Joskus kuuntelen korvanappiin puhuvaa käsikirjoittajaa, joskus en”, Harkimo vastasi.
Käsikirjoittaja Riku Siivosen mukaan Hjallis on improvisoiduinta ja samalla mietityintä televisio-ohjelman tekemistä, mitä hän on urallaan tehnyt.