Mediaansekaantujan kesävinkit: Trumpin kanssa riippumattoon
Jos media-aiheinen kesäkatsottava ja -luettava kiinnostaa, tässä minun vinkkini riippumattoon.
Moni suomalaistoimittaja on kehunut Ylen Areenassa näkyvää neliosaista dokumenttia Vuosi New York Timesin toimituksessa (The Fourth Estate). Jaksoja on tullut Areenaan nyt kolme, ja itsekin odotan päätösjaksoa vesi kielellä.
Dokumentti on kuvattu Yhdyvaltojen valtalehden toimituksessa presidentti Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen. Dokumentti on kiinnostavaa ja tärkeää ajankuvaa nykypolitiikan ja -median erikoisimmasta vuodesta. Trumpin ja median vastakkainasettelusta syntyy sarjan kantava jännite, joka pitää otteessaan silloinkin, kun toimistotyö itsessään ei niin vauhdikasta ole. Dokumentin esitystapa onkin hyvin realistinen ja uskottava prosessikuvaus median työstä. Jos sitä lähtee liiaksi dramatisoimaan, syntyy helposti The Post -elokuvan kaltaista glorifioitua sankaritarinaa.
Voi olla, että dokumentissa on päinvastoin pyritty tasaamaan dramatiikkaa ja toimittajien tunnereaktioita. Trumpin syyttävät puheet otetaan vastaan eleettömästi ja korostetun neutraalisti, vaikka tunnekuohuiltakaan tuskin on vältytty.
Toimituksen neutraaliutta korostetaan esimerkiksi kolmannen osan Twitter-episodissa, jossa NYT:n Valkoisen talon kirjeenvaihtaja Glenn Thrush innostuu kuittailemaan Twitterissä. Toimituksen pomojen mielestä toimittajien liiallinen kannanottaminen Twitterissä kaivaa maata kovien uutisten uskottavuuden alta. ”Monet kollegat lähtevät liikaa mukaan Twitteriin. He antavat aseita meitä vastaan. Ihmisten pitäisi pitää mölyt mahassaan”, kommentoi lehden mediakolumnisti Jim Rutenberg. Yksi esimiehistä toteaa, ettei Thrush hillitse itseään. Lopulta Thrush päätyy sulkemaan Twitter-tilinsä kokonaan.
Niin paljon kuin presidentti Trump haukkuukin Timesia valemediaksi ja osoittaa sitä kohtaan vihamielisyyttä, luottamukselliset välit presidentin ja lehden välillä eivät ole poikki. Trumpilla on Timesissakin ”luottotoimittaja” Maggie Haberman, jolle hän mieluusti puhuu. Kamera näyttää, miten presidentti soittaa Harbermanille ja Trumpin ääni kuuluu vaimeasti luurista. Sitten Trump kysyy, voiko hän puhua luottamuksellisesti off the record. Tämä osuus on päällepiipattu.
Sattumalta luin samaan aikaan NYT-dokumentin kanssa The Guardian -lehden toimittajan Luke Hardingin loppuvuodesta 2017 suomeksi ilmestynyttä kirjaa Salajuoni – kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into). Kirja herätti Suomessakin huomiota, kun tekijän haastatteleminen Messukeskuksessa vaati erikoisen salamyhkäisiä järjestelyjä.
Teos jäi kuitenkin pian toisen Trump-kirjan varjoon, kun toimittaja Michael Wolff julkaisi juoruilevamman kirjansa Fire and Fury: Inside the Trump White House. Se on sääli, sillä ansioiltaan Hardingin teos on ihan omaa luokkaansa. Sen merkitystä voidaan kuitenkin tarkastella uudelleen, kun erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan tuloksista alkaa tulla tietoa.
Hardingin kirja valottaa Trumpin korruptoituneita bisneksiä ja Venäjän-suhteita pitkältä ajalta ennen presidenttiyttä. Muellerin tutkinnan perusteella syytteet ovat saaneet muun muassa presidentin lähipiiriläiset, entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Flynn ja entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort, jotka esiintyvät kirjassa tiuhaan kyseenalaisessa valossa.
Hardingin kirjan suurin puute on, ettei sitä lukiessa tiedä, mikä väite perustuu mihinkin lähteeseen ja mikä on Hardingin käyttämien lähteiden luotettavuus. Harding on kokenut tutkiva toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa kirjeenvaihtajana Moskovassa. Hän on kirjoittanut kirjoja muun muassa murhatusta venäläisagentista Aleksandr Litvinenkosta ja tietovuotaja Edward Snowdenista. Kaikkea kertynyttä tietämystään hän onkin pystynyt hyödyntämään Salajuoni-kirjassaan uskottavalla tavalla.
Yksi Hardingin keskeisistä lähteistä on Britannian tiedustelun entinen huippuvakooja Christopher Steele. Steelen tekemä muistio Trumpin Venäjän-kytkennöistä käynnisti FBI-tutkinnan, joka johti sittemmin FBI:n johtajan James Comeyn eroon ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin nimittämiseen tutkinnan johtoon. Lue Buzzfeedin julkaisema Steele-muistio täältä.
Varsinkin Steelen kertomusten kohdalla tavallinen lukija voi vain joko uskoa tai olla uskomatta tiedustelutietoihin. Trumpin mielestä ne ovat noitavainoa. Jos Mueller löytää varmaa näyttöä edes osaan Trumpia koskevista raskauttavista väitteistä, Yhdysvaltain 45. presidentti on pahassa pinteessä. Siihen asti Hardingin kirja on lähinnä viihdyttävä agenttitarina.