Luottotoimittaja panttaa kiusallista tietoa - TiTi-nallen tappaminenkin salattiin

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Seiska-lehden entisen toimittajan Kai Merilän kirja Luottotoimittaja (Johnny Kniga) tuli ryminällä julkisuuteen muutama viikko sitten. Joku voisi jopa epäillä, että Matti Nykäsen kännihaastattelu Radio Suomipopissa oli suunniteltu juttu – niin hyvin se sopi kirjan teemaan, joka kertoo Merilän ja Nykäsen värikkäästä yhteistyöstä 1990- ja 2000-luvuilla.

Merilä toimi Nykäsen lisäksi niin sanottuna luottotoimittajana ainakin ternimaitojulkkis Petteri Jussilalle ja hiihtäjä Mika Myllylälle, jotka molemmat kokivat sittemmin traagisen kohtalon. Nykänen on sentään yhä elossa, vaikka kirjan perusteella läheltä piti -tilanteita on riittänyt.

Luottotoimittajalla tarkoitetaan toimittajaa, joka saa yksinoikeudella ja ensimmäisenä uutisia julkisuuden henkilöltä itseltään, koska heidän välillään on luottamuksellinen suhde. Julkisuuden henkilön pitää tietenkin olla niin kiinnostava huippu-urheilija, poliitikko tai muu julkkis, että hänen nimensä myy poikkeuksellisen hyvin ja kaikki hänen tekemisensä kiinnostavat yleisöä.

Luottotoimittaja ei kuitenkaan julkaise kaikkea julkisuuden henkilöstä tietämäänsä arkaluonteista tai kiusallista materiaalia, vaan luottamussuhteensa ylläpitämiseksi hän suojelee kohdettaan ja pehmentää tämän saamaa julkisuutta. Joissakin tapauksissa luottotoimittaja voi estää toimituksen tietoon tulleen kiusallisen tiedon julkaisun, jos se vaarantaa lehden ja julkkiksen välisen yhteistyön. Jos asia on ainoastaan luottotoimittajan tiedossa, hän voi jättää sen kertomatta tai neuvotella julkkiksen kanssa jonkin vaihtoehtoisen myyntijutun tekemisestä ikävän paljastuksen sijaan.

Tässä mielessä luottotoimittaja on kuin julkkiksen pr-henkilö, jonka palkan ja suhteiden ylläpidon maksaa lehden toimitus. Seiskan nykyinen vastaava päätoimittaja Joni Soila kuvaili lehtihaastattelussa vuonna 2005 – ollessaan vielä Katso-lehden päätoimittaja – juorulehtien tekemistä ”viihteelliseksi sisällöntuotannoksi, ei journalismiksi”. Tämä käsitys vahvistuu, kun lukee Merilän kertomuksia itse tehtailluista tarinankäänteistä tai jopa sepitetyistä juoruista.