Lisätäänkö kritiikkiä - vai annetaanko langettava?

Tärkeitä päätöksiä, kiehtovia keskusteluja journalismin etiikasta, eriäviä mielipiteitä, äänestyksiä, langettavia päätöksiä… tällaista kaikkea jännää tapahtuu media-alan itsesääntelyelimessä JSN:ssa eli Julkisen sanan neuvostossa.

Live-twiitit tai suora nettivideolähetys neuvoston kokouksesta kiinnostaisivat taatusti ainakin journalismin eettisiä kysymyksiä pohtivia alan ihmisiä ja ehkä muitakin. Nykyisen käytännön mukaan keskustelut ovat kuitenkin salaisia – samoin päätökset, kunnes ne on saatettu asianosaisten tietoon.

Aloitin eilen kolmivuotiskauteni neuvoston uutena jäsenenä. Helsingin Kruununhaassa sijaitseva toimisto on minulle ennestään tuttu, sillä olen ollut aiemmin mukana JSN:oa hallinnoivan JSN:n kannatusyhdistyksen hallituksessa. Kannatusyhdistys ei kuitenkaan sekaannu neuvoston päätöksiin, joten pääsin nyt ensi kertaa suomalaisen journalismin etiikan ytimeen.

Kun on ollut valitsemassa parasta journalismia, tasapainon vuoksi on hyvä olla perillä myös journalismin kääntöpuolesta. ”Huonoa journalismia” kuului monestakin suusta useaan kertaan, kun neuvosto kävi läpi sihteeri Ilkka Vänttisen ja puheenjohtaja Risto Uimosen kokoukseen valmistelemia kanteluita.

Neuvosto ei kuitenkaan arvioi journalismin laatua eikä ole makutuomari. Neuvoston eettisen arvioinnin perusteena käytetään Journalistin ohjeita. Niissä on käsitelty muun muassa journalistin ammatillista asemaa, tietojen hankkimista ja julkaisua, haastateltavan ja haastattelijan oikeuksia, virheiden korjausta sekä yksityisen ja julkisen rajaa.