Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Lisätäänkö kritiikkiä – vai annetaanko langettava?

Blogit Mediaansekaantuja 23.1.2014 17:44
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Tärkeitä päätöksiä, kiehtovia keskusteluja journalismin etiikasta, eriäviä mielipiteitä, äänestyksiä, langettavia päätöksiä… tällaista kaikkea jännää tapahtuu media-alan itsesääntelyelimessä JSN:ssa eli Julkisen sanan neuvostossa.

Live-twiitit tai suora nettivideolähetys neuvoston kokouksesta kiinnostaisivat taatusti ainakin journalismin eettisiä kysymyksiä pohtivia alan ihmisiä ja ehkä muitakin. Nykyisen käytännön mukaan keskustelut ovat kuitenkin salaisia – samoin päätökset, kunnes ne on saatettu asianosaisten tietoon.

Aloitin eilen kolmivuotiskauteni neuvoston uutena jäsenenä. Helsingin Kruununhaassa sijaitseva toimisto on minulle ennestään tuttu, sillä olen ollut aiemmin mukana JSN:oa hallinnoivan JSN:n kannatusyhdistyksen hallituksessa. Kannatusyhdistys ei kuitenkaan sekaannu neuvoston päätöksiin, joten pääsin nyt ensi kertaa suomalaisen journalismin etiikan ytimeen.

Kun on ollut valitsemassa parasta journalismia, tasapainon vuoksi on hyvä olla perillä myös journalismin kääntöpuolesta. ”Huonoa journalismia” kuului monestakin suusta useaan kertaan, kun neuvosto kävi läpi sihteeri Ilkka Vänttisen ja puheenjohtaja Risto Uimosen kokoukseen valmistelemia kanteluita.

Neuvosto ei kuitenkaan arvioi journalismin laatua eikä ole makutuomari. Neuvoston eettisen arvioinnin perusteena käytetään Journalistin ohjeita. Niissä on käsitelty muun muassa journalistin ammatillista asemaa, tietojen hankkimista ja julkaisua, haastateltavan ja haastattelijan oikeuksia, virheiden korjausta sekä yksityisen ja julkisen rajaa.

Neuvosto voi antaa vapauttavan, langettavan tai vakavan huomautuksen sisältävän langettavan päätöksen Journalistin ohjeiden törkeästä rikkomisesta.  Neuvoston perussopimuksen allekirjoittaneet tiedotusvälineet ovat sitoutuneet julkaisemaan neuvostolta saamansa huomautukset. Usein kuulee väitettävän, ettei langettavalla päätöksellä ole mitään merkitystä, mutta olen monta kertaa todistanut vierestä, miten paljon päätoimittajia ja toimittajia harmittavat JSN:n julkiset moitteet. Sehän on häpeärangaistus.

Normaali menettelytapa on, että tapaus käydään toimituksessa sisäisesti läpi ja siitä pyritään ottamaan opiksi. Yhteiskunta säästää selvää rahaa, kun ihan jokaista riita-asiaa median ja yleisön välillä ei lähdetä puimaan oikeusasteissa.

Eilisessä istunnossa annoimme yhden langettavan ja viisi vapauttavaa päätöstä. Eniten keskustelua herätti tämä Keskisuomalaisen julkaisema onnettomuusuutinen, josta neuvosto päätyi antamaan vapauttavan ratkaisun enemmistöäänin 7-5. Kun tapauksesta käydyn vilkkaan keskustelun perusteella alkoi näyttää siltä, että mielipiteet jakautuvat, puheenjohtaja Uimonen tiedusteli jokaiselta, lisätäänkö päätöslauselmaan kritiikkiä vai annetaanko langettava. Minä olin sitä mieltä, että lisätään kritiikkiä ja annetaan myös langettava.

Perusteluni löytyvät eriävästä mielipiteestä päätöksen lopusta.