Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Lehti hävisi kuluttajatestiriidan – oikeus tulkitsi Journalistin ohjeita ja epäili ”äijän” osaamista

Blogit Mediaansekaantuja 21.9.2016 16:31
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Pitäisikö vesieristeen pakkauksen käyttöohjeen olla riittävän informatiivinen tavallisen ”äijän” tekemää asennusta varten vai tarvitaanko kylpyhuoneeseen ammattilaista, joka ymmärtää virallisen tuotesertifikaatin vaatimukset?

Nyt on sekä käräjä- että hovioikeuden päätös siitä, että parempi kutsua ”äijän” sijaan ammattilainen paikalle, sillä pelkän pakkauksen käyttöohjeen tuijottaminen voi tuottaa katastrofaalisen lopputuloksen. Äijätesti tuli kalliiksi Otavamedian TM Rakennusmaailma -lehdelle, joka testasi vesieristeitä kuluttajapakkauksissa olleiden ohjeiden mukaisesti lehden numerossa 1/2010.

Lehden kuluttajatestin mukaan Laattapiste Oy:n edustama eriste päästi kosteutta läpi. Testi toistettiin, ja sen jälkeen myös VTT testasi tuotetta. Tulos oli joka kerta sama: jos työ tehtiin kuluttajapakkauksen ohjeen mukaisesti, aine ei pitänyt täysin vettä. Laattapisteen mielestä ammattirakennusmies näki jo lehtiartikkelissa julkaistusta valokuvasta, että eriste oli ammattitaidottomasti levitetty.

Lehti julkaisi aiheesta kolme juttua, joista viimeisessä kerrottiin eristeen sittenkin toimivan, kun vedeneristeen kuivakalvon paksuus sekä vedeneristeen ja primerin menekki täyttävät sertifikaatin mukaiset vaatimukset. Yrityksen kannalta vahinko oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Tuotteen myynti romahti, ja yrityksen tulos kääntyi pakkaselle.

Käräjäoikeus totesi asiasta viime vuonna näin: ”Lehti on ammattituotteesta ja sertifikaatista huolimatta valinnut lähtökohdakseen testata vedeneristeitä kuluttajatestinä kohderyhmänään lehden voittopuolinen lukijakunnan edustaja eli ’äijä’, joka ryhtyisi itse vedeneristystyöhön. Lehden tiedossa on ollut, että Mapegumin purkinkylkiohjeet ovat olleet suhteessa tuotteen muihin ohjeisiin ja sertifikaattitietoihin ja ’äijän’ tietotaitoihin ja käytäntöihin nähden epätäydelliset.”

Hovioikeus määräsi viime viikolla Otavamedian maksamaan Laattapiste Oy:lle 450 000 euron vahingonkorvaukset, jotka perustuivat myynnin laskuun ja kasvun menetykseen. Yrityksen alkuperäinen vaatimus oli yli 1,3 miljoonaa euroa.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, ja Otavamedia hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

Aikanaan saatava oikeuden lopullinen ratkaisu on sanan- ja julkaisunvapauden kannalta merkittävä. Se linjaa kuluttajatestien julkaisumahdollisuutta. Riski puolen miljoonan euron tai isommistakin vahingonkorvauksista rajaisi pienet mediatalot testaajien ulkopuolelle. Isot tiedotusvälineet saattaisivat nekin alkaa karttaa testien tekemistä.

Sekin olisi ongelmallista, jos tuotetestejä tekisivät vain valmistajat ja maahantuojat itse.

 

Käräjä- ja hovioikeuden päätöksissä on yksi seikka, johon haluan kiinnittää huomiota. Se on pointti, joka on mennyt julkisessa keskustelussa täysin ohi.

Laattapiste vetosi kanteessaan korkeimman oikeuden vanhaan päätökseen vuodelta 1991, jossa samankaltaisen tuomion yhtenä perusteena käytettiin hyvän lehtimiestavan rikkomista. Kyse oli Apu-lehdessä vuonna 1986 julkaistusta lastenvaunuvertailusta, jonka lehti tunaroi varsin railakkaasti.

TM Rakennusmaailma vetosi puolustuksessaan siihen, ettei ole rikkonut yhtäkään Journalistin ohjeiden kohtaa. Siihen Laattapiste vastasi aivan oikein, ettei Journalistin ohjeita ole tarkoitettu käytettäväksi vahingonkorvausvastuun perusteena ja että viime aikoina ohjeisiin on viitattu vain rajoitetusti.

Tämän jälkeen käräjäoikeus kuitenkin totesi osana tuomion perusteluja, ettei lehden menettely ole ollut Journalistin ohjeiden 8 ja 10 mukaista ja se on siten ollut hyvän lehtimiestavan vastaista. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätelmät siitä, että TM Rakennusmaailman julkaisut eivät täyttäneet tuotetestin julkaisemiselle asetettavia hyvän lehtimiestavan vaatimuksia.

Nähtävästi pitää muistuttaa tästä: 2000-luvun alkupuolella käytiin tiukkaa keskustelua oikeuslaitoksen, median ja median itsesäätelyelimen Julkisen sanan neuvoston välillä. Oikeusistuimet olivat alkaneet käyttää JSN:n eettisiä päätöksiä perusteena tuomioille, joiden pitäisi pohjautua lakiin.

Vuonna 2002 JSN antoi Oikeustoimittajat ry:n pyynnöstä asiasta lausuman. Siinä todettiin, että Journalistin ohjeita on aiheellista soveltaa vain tiedotusvälineiden itsesäätelyssä ja arvioitaessa hyvän journalistisen tavan sisältöä Julkisen sanan neuvoston päätöksin. Lausuman mukaan ohjeet eivät ole käytettävissä syytteen tai tuomion perusteena.

Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusten oikeusministeri (2007–2011) Tuija Brax vei JSN:n viestiä oikeusministeriöön ja piti vuonna 2009 Mediapäivillä puheen, jossa hän totesi näin: ”Vuosituhannen vaihteen keskustelu oikeudellisen sääntelyn ja itsesääntelyn välisestä suhteesta on rauhoittunut, kun muun muassa valtakunnansyyttäjävirasto on ohjeistanut, ettei itsesääntelyaineistoa tulisi käyttää oikeudellisen ratkaisutoiminnan perusteena.”

Vuonna 2005 Journalistin ohjeita uudistettiin juuri sen takia, että haluttiin tehdä selkeä ero oikeusistuimen ja itsesäätelyn välille. Uudistushanke sai alkunsa siitä, että JSN:n ratkaisemia tapauksia vietiin oikeuteen ja tuomioita perusteltiin hyvän lehtimiestavan rikkomisella.

Yksi näistä tapauksista oli juuri tuo vanha lastenvaunuvertailu, josta tehtyyn KKO:n päätökseen vuodelta 1991 käräjä- ja hovioikeus vuonna 2015 ja 2016 yhä viittaavat.

Enpä olisi tällaista tuomioperustetta enää uskonut näkeväni. Mihinkäs tässä JSN:ää tarvitaan, kun tuomareilta käy Journalistin ohjeidenkin tulkinta noin sujuvasti?

 

TM Rakennusmaailma kuuluu myös Mediaansekaantujaa kustantavan Otavamedian lehtiperheeseen.