Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Kuka pelkää tabloidia?

Pasi Kivioja
Blogit Mediaansekaantuja 3.12.2013 20:00

Koska Helsingin Sanomat ei ole ainakaan vielä hiiskunut mitään itseään koskevasta tutkimuksesta, niin minäpä kerron teille, mitä tuli ilmi Tampereen yliopiston tabloidiselvityksessä. Se julkistettiin viime torstaina Viestinnän Keskusliiton Mediapäivässä. Yle ja Suomen Lehdistö uutisoivat Helsingin Sanomien Säätiön rahoituksella tehdystä Pienempään kuosiin -tutkimuksesta heti tuoreeltaan.

Olen sekaantunut asiaan sillä tavalla, että olin viime vuonna käynnistämässä tätä hanketta työskennellessäni Sanomalehtien Liitossa. Fantastisen kiinnostava tutkimus on siis kyseessä.

Tutkimuksessa selvitettiin Helsingin Sanomien ja Satakunnan Kansan tabloidiuudistusta sisällön, tekijöiden, lukijoiden ja ilmoittajien näkökulmasta.

Heti ensimmäisenä on murskattava yksi myytti ja muotihokema, jota kuultiin suunnitteluprosessin aikana yhtenä toimituksen perusteluna, miksi tabloidiin tulisi siirtyä: lehti on sitten helppo ottaa mukaan ja lukea julkisissa kulkuvälineissä. Tutkimusta vetäneen YTT Esa Reunasen mukaan tabloidia ei oteta mukaan matkaan yhtään sen useammin kuin broadsheet-lehteäkään. Se siitä riemusta sitten.

Vaikka haastatelluista toimittajista yksikään ei haikaillut entisen sivukoon perään, osa lukijoista ja ilmoittajista pullikoi muutoksia vastaan. Erityisen kriittisiä olivat keski-ikäiset lukijat, joiden moitteet kohdistuivat sekä muotoon että sisältöön. Vanhempien lukijoiden mielestä Hesarin arvovaltaisuus sai kolauksen uudistuksessa. Myönteinen havainto oli se, että muutos tabloidiin näyttäisi lisäävän nuorten kiinnostusta lehteä kohtaan.

Ennen HS:n tabloidimuutosta lukijoilla oli kaksi isoa pelkoa: sivumäärä pienenee ja lehti muuttuu iltapäivälehtimäisen viihteelliseksi. Kumpikin pelko osoittautui turhaksi.

Tutkimuksen perusteella HS:n sivumäärä kyllä pieneni broadsheet-sivuissa mitattuna kymmenyksen, mutta oleellisempaa informaatiota on juttualan muutos. Palstametreinä mitattuna juttuala pieneni lehdessä vain prosentin verran.

Näin yhden HS-koelehden ennen varsinaisen tabloidin tuloa, ja se todellakin näytti 90-luvun lopun Ilta-Sanomilta. Mutta se lehti, joka putkahti postiluukustani 8.1.2013 kello 3.48, oli kuitenkin jotain ihan muuta. Iltapäivälehtimäisestä vaikutelmasta oli pyristelty irti. Tekijöidensä mukaan Hesari on pidättäytynyt tietoisesti käyttämästä liikaa niin sanottua aukeamataittoa, joka on iltapäivälehdille tyypillinen esitystapa.

Minusta lukijoiden tabloidin pelko on tyypillistä muutosvastarintaa, joka perustuu tietämättömyyteen. Pahimmillaan se pelko siirtyy lehden tekijöihin, jotka eivät sitten ammattilaisina uskalla tehdä rohkeita ratkaisuja.

Iltapäivälehtimäisyys ei synny niinkään lehden formaatista, vaan yllättävistä näkökulmista, aiheiden populaarista käsittelytavasta ja tekemisen rohkeudesta. Ruotsalainen tabloidiguru John Bark luetteli Mediapäivässä iltapäivälehtitabloidien parhaita ominaisuuksia: muun muassa taitto, rytmi, kontrastit ja typografia. Hän kehotti tutkimaan niitä.

Iltapäivälehtien esimerkkiä ei kannata pelätä, sillä jokainen lehti voi omaksua niistä parhaita käytäntöjä itselleen.

 

 

 

 

 

 

Pasi Kivioja

Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja Julkisen sanan neuvoston toinen varapuheenjohtaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt