Kuka on median hymytoimittaja? Ehdota ja perustele!

Sunnuntain Helsingin Sanomissa Marko Junkkari pyysi eduskuntaa valitsemaan keskuudestaan hymypojan tai -tytön eli ”hymyedustajan”. Ensin olin ihan, että mitä hittoa, Marko – tämäkö on politiikan journalismin nykytila ja näinkö triviaaleihin hömpötyksiin Hesarikin käyttää resurssejaan? Sitten ajattelin, että tämä on Junkkarin leppoisa kesäjuttu, jonka myötä hän siirtyy hyväntuulisena kohti juhannusta ja ansaitulle kesälomalleen. Alalla on tällainen perinne, että lehdissä kuuluu olla leppoisia kesäjuttuja. En tiedä, miksi juuri kesä on journalismissa hömpöttelyn aikaa.

Jopa 86 kansanedustajaa eli lähes puolet eduskunnasta vastasi HS:n leppoisaan kyselyyn. Äänestyksen voittajaksi suoriutui sdp:n kolmannen kauden kansanedustaja Katja Taimela. Korkealle ylsivät myös Tiina Elovaara (sin), Silvia Modig (vas), Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Mari-Leena Talvitie (kok). Joku voi kysyä, onko hymyily naisille varattu rooli politiikassa, mutta oli kärkinimien listalla yksi mieskin: demareiden Harry Wallin. Kolme mainintaa tai vähemmän saaneiden listalla oli sekä miehiä että naisia.

Kansanedustajakollegat kehuivat Taimelaa valtavasta myönteisestä energiasta ja siitä, että hänellä on aina aikaa moikata ja jutella. Hän tekee erinomaisella asenteella hyvää yhteistyötä eri puolueiden edustajien kanssa.

Substanssiosaamisen lisäksi kansanedustajalta vaaditaan siis myös yhteistyökykyä ja sosiaalisia taitoja. Tästä onkin hyvä välillä muistutella, sillä median välityksellä politiikasta saa helposti riitaisan kuvan.

Mediakritiikin tila on nyt sellainen, että minäkin haluan leppoisan kesäjutun. Hymyedustajalla HS tarkoitti ”rehtiä, reipasta, iloista ja avuliasta” kansanedustajaa. Kuka olisi hymyedustajan vastine mediamaailmassa eli rehti, reipas, iloinen ja avulias hymytoimittaja? Enkä tarkoita hymytoimittajalla nyt välttämättä Hymyn toimittajaa, mutta saa häntäkin äänestää.