Koiraväen lehden häpeärangaistukset eivät kuulu nykyaikaan
Tässä kun olen tällä viikolla kirjoitellut blogipostauksia yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, pisteenä i:n päälle sain eilen eteeni tuoreimman Koiramme-lehden numeron.
Herramunjee, mitä touhua! Leppoisa karvaturpakansi hämää, sillä lehden takaosasta kaksi sivua on omistettu ”kurinpitolautakunnan” päätöksille. Ne ovat kovaa kamaa. Niissä on tympeän keskiaikainen jalkapuumeininki.
Tämän Kennelliiton jäsenlehden viimeisin KMT-lukijamäärä keväältä 2014 oli 344 000 lukijaa ja viimeinen tarkistettu levikki vuodelta 2010 oli 134 000 kappaletta. Lehden tavoittavuus on siis varsin suuri, ja lukijakunta koostuu yhdistyksen jäsenistä.
Mutta että kurinpitolautakunta? On siis oikeasti olemassa lemmikkieläinyhdistys, joka tarvitsee jäsenilleen erillisen kurinpitolautakunnan.
Kurinpitolautakunnan Kokouksen päätökset on ryhmitelty Koiramme-lehteen lautakunnalta rangaistuksia saaneiden henkilöiden koko nimen mukaan. Henkilö A on yrittänyt osallistua koirien erikoiskokeeseen koiralla, jonka rabiesrokotus on vanhentunut. Henkilö B on ollut tuomarintehtävässään humalassa. Eikä vain perjantaina vaan myös lauantaiaamuna. Henkilö C on rikkonut kasvattajasitoumuksen rekisteröintimääräyksiä. Rikkeistä on annettu henkilöille huomautuksia ja määräaikaisia toimintakieltoja.
Nuo ovat vielä lieviä rikkeitä, joiden julkaisun nimien kanssa voin vielä jotenkin ymmärtää kummallisen yhdistyksen sääntöjen rikkomisen nojalla. Osa tapauksista on kuitenkin rikoksia, joissa yksityishenkilöt nimetään ja teot kuvataan yksityiskohtaisesti. Henkilö D on trimmannut ilmoittajan koiraa ja ilmoittajan mukaan lyönyt koiraa kuonoon metalliesineellä ja puristanut sitä kuonosta kaksin käsin. Hän on saanut oikeudessa sakon lievästä eläinsuojelurikoksesta. Kurinpitolautakunta on erottanut D:n Kennelliiton jäsenyydestä määräajaksi ja antanut hänelle määräaikaisen rekisteröintikiellon.
Henkilö E on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt antamatta sopivaa ravintoa ja juotavaa kahdeksalle koiralle, joista kolme on jouduttu lopettamaan eläinsuojelutarkastuksessa. Hän on kurinpitolautakunnan mukaan syyllistynyt myös muihin laiminlyönteihin koirien hoidossa. Oikeus on tuominnut hänet ehdollisen vankeusrangaistukseen eläinsuojelurikoksesta ja eläintenpitokieltoon viideksi vuodeksi. Kurinpitolautakunta on erottanut E:n Kennelliiton jäsenyydestä lopullisesti ja antanut hänelle pysyvän kiellon toimia liiton hyväksymissä tehtävissä.
Henkilö F on liiton alayhdistyksen rahastonhoitajana kavaltanut yhdistykseltä huomattavan summan rahaa ja saanut oikeudessa tuomion törkeästä kavalluksesta (rangaistuksen pituutta ei lehdessä kerrota, mutta se on ollut 1 vuosi 4 kuukautta ehdollista vankeutta). Kurinpitolautakunta on antanut F:lle pysyvän kiellon osallistua Kennelliiton näyttelyihin, kokeisiin, kilpailuihin, toimia liiton hyväksymissä tehtävissä tai rekisteröidä kasvattamiaan pentuja Kennelliiton pitämään rekisteriin.
Koiramme-lehden nimienjulkaisua on käsitelty Julkisen sanan neuvostossa vuonna 2012. Tuolloin neuvosto antoi lehdelle vapauttavan, koska ”Jäsenlehti voi harkintansa mukaan julkaista liiton kurinpitolautakunnan päätöksissä sääntöjä rikkoneiden nimiä. Tämä ei ole kohtuutonta, koska liitto ei käytä julkista valtaa”. Neuvoston mukaan jäsen hyväksyy liittyessään yhdistyksen säännöt ja niiden mukana nimien julkaisun lehdessä. En tiedä, miten vakavien rikkeiden julkaisusta kyseisessä kantelussa oli kyse.
Lehden päätoimittajan vastaus neuvostolle perustelee sitä, miksi tällainen häpeäpalsta on lehdessä: Palstaa on julkaistu vuodesta 2010 alkaen. Tuolloin liiton hallitus teki periaatepäätöksen, että yli vuoden koe- ja näyttely- sekä rekisteröintikiellon saaneen henkilön nimi julkaistaan lehdessä päätöksen yhteydessä. Lievemmät rikkeet on jätetty julkistamatta.
Päätoimittajan mukaan koiramaailmassa käytiin kovaa keskustelua Kennelliiton hampaattomuudesta muun muassa eläinsuojelurikkomusasioissa ennen liiton nykyisten sääntöjen voimaan tuloa. Kennelliiton jäsenkunta vaati tiukempia kurinpitotoimia. Tästä syystä sääntöihin tuli mahdollisuus julkaista nimet jäsenlehdessä.
En pätkääkään halua puolustella eläinrääkkääjiä ja kavaltajia. He ovat saaneet asianmukaisen rangaistuksen oikeudessa, ja liitto saa estää heidän toimintansa jatkumisen omissa piireissään. Nykyaikana tällainen mediajulkisuus tuntuu kuitenkin mittasuhteettomalta. Ei puutu kuin verkkoversio ja some-jakonappulat näiden juttujen vierestä.
Rikoksiin syyllistyneiden nimien julkaiseminen voi olla yhdistyksen sääntöjen mukaista, mutta se ei vastaa media-alan yleisiä periaatteita ja liikkuu arveluttavalla alueella lain kannalta. Rikoksesta tuomitun nimen julkaisun rajana on pidetty noin kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä rikoksesta. Tässä on jonkin verran media- ja tapauskohtaisia eroja, mutta Koiramme-lehdessä mainitut rikokset eivät ole edes lähellä tätä rajaa.
Käytäntö perustuu lakiin ja JSN:n periaatelausumaan nimenkäytöstä rikosuutisissa:
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että nimensuojan pääperiaatteen mukaan nimen julkaiseminen rikosuutisissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Toimittajan velvollisuus on harkita nimen julkaisemista jokaisessa yksittäistapauksessa. Vastakkain on asetettava se vahinko, joka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkistamisesta on.
Oikeuskäytännön mukaan rikos ei ole yksityisasia, mutta rikoksesta tuomitun henkilöllisyyden julkistamista ei voida kaikissa tapauksissa pitää hyväksyttävänä, sillä nimen julkaiseminen saattaa johtaa yksilön kannalta kohtuuttomaan lisäseuraamukseen. Yleisenä kriteerinä on ollut, että tuomitun nimen julkaisu vaatii asialta yhteiskunnallista merkittävyyttä eikä vain tietyn yleisön uteliaisuuden tyydyttämistä. Myös henkilön yhteiskunnallisella asemalla on merkitystä – tavallisen ihmisen yksityisyydensuoja on korkeampi kuin esimerkiksi poliitikolla tai yritysjohtajalla. (Lue tästä, mitä oikeus päätti esimerkiksi myymälävarkaan kuvan jakamisesta.)
Koiramme-lehden omituisesta käytännöstä on kirjoittanut vuonna 2015 Lapin Kansa. Jutun mukaan yhdistyksen kurinpidon uhrit ovat kokeneet ahdistusta julkisesta häpeästä ja olleet jopa itsemurhan partaalla. Rangaistuksia on annettu myös ei-jäsenille.
Lehti jatkaa sinnikkäästi kovalla linjallaan. Ehkä kannattaisi miettiä myös imagoasioita. Jos olisin koiranomistaja, liittyisinkö tällä tavalla viestivään ja jäseniään häpäisevään yhdistykseen?
En.
Koirat ovat mukavia otuksia. Niiden omistajat eivät aina ole.