Kohu tutkimusmenetelmistä - voiko 90 upporikkaan puheita yleistää?

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jestas, mitä kusipäitä nuo Suomen ökyrikkaat ovat, moni ajatteli lukiessaan Helsingin Sanomien juttua professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan huipputuloisia koskevasta tutkimuksesta. Tutkimuksessa haastateltiin 90 varakasta suomalaista nimettömästi, ja osa HS:n juttuun nostetuista kommenteista oli varsin kylmäkiskoista luettavaa.

”Sosiaalietuuksia ajaisin voimakkaasti alas. Se on vaan näin”, kuului yksi kommentti.

”Me on kyllä kokeiltu joskus jotain tukityöllistettyä tai tällaista, sellaisia henkilöitä, ja todettu, että me ei haluta niiden kanssa olla, koska oma-aloitteisuus on niillä ihmisillä nolla, ja osaamiset on tosi surkeita, ei meillä ole sellaisille ihmisille [mitään]. Ei niitä voi käyttää edes ajoradan kunnostustyössä”, totesi toinen upporikas.

”En mä tuota ammatti­yhdistys­liikettä, mä en kyllä, kyllä se jotenkin pitäisi räjäyttää”, sanoi kolmas.

Maltillisemmat kommentit eivät ehkä jääneet niin hyvin lukijoiden mieleen.

Pöyristyksen vyöryhän siitä seurasi, mutta moni myös kyseenalaisti tutkimuksen ja HS:n jutun luotettavuuden. Twitterissä kyseltiin, voiko 90 haastateltavan lausumia yleistää koskemaan kaikkia rikkaita, ja miten vinoutuneita ovat tutkimukseen valikoituneet haastateltavat. Yksi kysyjistä oli F-Securen perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa, joka on itsekin parhaita veronmaksajia Suomessa.

Jotkut tuntuivat tulkitsevan laadullista haastattelututkimusta määrällisen tutkimusmenetelmän periaattein.

Asia ei Twitter-väännöllä ratkea, mutta kysytään tutkimusmenetelmien asiantuntijalta, akatemiaprofessori Pertti Alasuutarilta. Hänen teoksensa laadullisista tutkimusmenetelmistä ovat alan klassikoita ja tuttuja varsinkin yhteiskuntatieteitä opiskelleille.

Alasuutari ei ollut vielä haastatteluhetkellä lukenut itse tutkimusta, mutta hän kommentoi laadullisia menetelmiä yleisellä tasolla.

Miten kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jota haastattelututkimus edustaa, eroaa määrällisestä eli kvantitatiivisesta tutkimuksesta?

”Niissä tutkitaan erityyppisiä asioita. Laadullisen analyysin voi kiteyttää niin, että sen järkeily perustuu muulle kuin määrällisille suhteille eri havaintoyksiköiden välillä. Laadullisessa tutkimuksessa on usein kyse tiettyjen kulttuurisen ’kieliopin’ sääntöjen löytämisestä aineistosta. Määrällisessä tutkimuksessa taas haetaan tilastollisia yhteyksiä muuttujien välillä.”

”Tyypillisesti tutkimuksessa yhdistetään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Tilastolliset yhteydet voivat esimerkiksi virittää laadullisen tutkimuksen tekijälle kiinnostavan kysymyksen, miten tämän voisi selittää.”

Kantola ja Kuusela etsivät suuri­tuloisimman promillen 5 000 tulonsaajasta, jotka ovat saaneet eniten bruttotuloja vuosina 2007–2016. Tutkijat haastattelivat tutkimukseensa 90:tä huipputuloista suomalaista. Onko 90 haastattelua yleistettävyyden kannalta paljon vai vähän?

”Laadulliseksi tutkimukseksi se on erittäin iso joukko. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa voi pitää nyrkkisääntönä sitä, että täytyy olla vähintään 30 haastattelua, jotta voi tehdä yksinkertaisia suoria jakaumia ristiintaulukoimalla vaikkapa sukupuolen ja tulot. Siten varsin pienellä määrällä haastateltavia voidaan pitää eroja tilastollisesti merkitsevinä – olettaen, että vastaajien joukko on riittävän satunnaisesti valittu tai valikoitunut tai vinouksia on oikaistu.”

Tutkijat pyysivät haastattelua 180 suurituloiselta. Heistä 90 suostui haastatteluun. Onko 50 prosenttia hyvä vai huono suostumisprosentti, ja paljonko haastattelututkimuksissa yleensä on haastateltavia?

”Sehän on tosi hyvä. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa vastausprosentit jäävät yleensä noin 20:een.”

”Yleensä haastattelututkimuksissa on haastateltavia ehkä 10-30. Puhtaasti laadullisessa tutkimuksessa ei ole oleellista nuppiluku. Haastattelu voi kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin. Silloin pitää ajatella sitä, miten iso tekstimassa on analysoinnin kohteena. Analysoinnin kohde ei ole välttämättä sellainen, että ajatellaan vastausten yleistettävyyttä yksilöihin. Usein haetaan jotain aivan muuta, esimerkiksi sitä, millaisia säännönmukaisuuksia kielen käytössä löytyy.”

”Laadullisessa tutkimuksessa pyritään saturaatioon. Se tarkoittaa pistettä, jossa uusista haastatteluista ei löydy enää olennaisesti uutta. Kun aineisto alkaa toistaa itseään, voidaan tehdä yleisempiä kuin vain kyseistä aineistoa koskevia päätelmiä.”

Puolet haastattelupyynnön saaneista kieltäytyi. Eikö tämä aiheuta vastauksiin vinoumaa, jos vastaajat ovat niitä, joilla on jo valmiiksi kärjekkäimmät näkemykset?

”Vinouma on ongelma kaikissa haastattelu- ja kyselytutkimuksissa. Esimerkiksi laajalle väestölle suunnatuissa lomaketutkimuspyynnöissä on suurin ongelma saada vastaajiksi vähiten kouluja käyneitä, kaikkein pienituloisimpia ja syrjäytyneitä. Suurituloisissa ongelmana voi olla esimerkiksi se, että on ihmisiä, jotka eivät vähääkään arvosta tutkimusta, ja ihmisiä, jotka haluavat pitää tiukasti kiinni yksityisyydestään. Kieltäytymisen syitä ei voida tietää.”

”Vastaajajoukon mahdollista vinoumaa voidaan korjata painotuskertoimilla, kun verrataan vastaajien ja koko kohdejoukon demografisia jakaumia. Tähän perustuvat esimerkiksi kaikki ennusteet seuraavista vaalituloksista.”

HS:n jutun otsikko oli ”Mitä rikkaat todella ajattelevat?” ja valitut sitaatit vaikuttivat varsin kärjekkäiltä. Voiko journalismissa tehdä tällaisia yksinkertaistuksia ja yleistyksiä tutkimuksen pohjalta?

”Journalismi toimii niin, että mutkia pannaan vähän suoriksi. Eihän mikään tutkimus kerro, mitä joku todella ajattelee. Yksittäisen vastaajan tunnin mittainen haastattelu ei läpivalaise ihmisen koko ajattelua.”

”Some-aikana on kuitenkin mielenkiintoista, että pelkän lehtijutun perusteella kritisoidaan tutkimus puhki, ennen kuin on koko kirjaa edes nähty. Varmaankin moni kritisoija on jo valmiiksi sitä mieltä, miten juuri minä tiedän, miten huonoa tutkimus on.”

Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tutkimuksen tulokset on julkistettu tällä viikolla ilmestyneessä kirjassa Huipputuloiset – Suomen rikkain promille (Vastapaino).

P.S. Pertti Alasuutari sai kirjan lopulta käsiinsä ja kommentoi Kantolan ja Kuuselan tutkimuksen menetelmiä Helsingin Sanomissa 4.9.