"Kielinainen" on vlogi-kulttuurin timantti
Moiiiiiii kaikkiii! Tykkäisittekö katsella tätä medialäppääni videolta? Höpöttelisin kolmisen minuuttia tajunnanvirtaa keittiössäni, heittäisin johonkin väliin 10 parasta kommenttia ja nakkaisin teille turhan taidon pallon. Mitä turhia taitoja teillä on?
Voisin myös vertailla karkkeja tai perseillä chattiruletissa.
Ette tykkäisi?
Se johtuu siitä, että kysyn asiaa väärältä porukalta. Jos luet tätä blogia, et ole Soikkuun, eeddspeaksin, MrTuomon ja muiden suosituimpien vloggaajien eli videobloggaajien listalta löytyvien tyyppien kohderyhmää.
Me bloggaajat olemme nimittäin aivan eri porukkaa kuin vloggaajat. Minä en todellakaan perseilisi missään chattiruletissa.
Me bloggaajat olemme keski-ikäisiä has been -kirjoittelijoita, vloggaajat ovat nuoria wanna be -julkkiksia. Me arvostamme yksityisyyttämme, he tuovat esiin omaa persoonaansa tunnustuksillaan omassa kotiympäristössään. Meitä bloggaajia on maailmassa miljoonia, heitä on vielä aika vähän. Heillä on kuitenkin enemmän yleisöä.
Julkisuudessa puhutaan vielä aika vähän vloggaamisesta, vaikka ilmiö on lyönyt Suomessakin itsensä läpi nuorten uutena itseilmaisutapana. Suosituimmista vloggaajista on tullut julkkiksia, joita perinteinen media ei tunne. Omat noin 10-vuotiaat lapseni puhuvat vlogeista mutta eivät tiedä, mitä ovat blogit. 19-vuotias pietarsaarelainen Sara Maria Forsberg, YouTubessa Smoukahontas, on ensimmäinen suomalainen, joka on lyönyt itsensä läpi vloggaajana jopa maailmanlaajuisesti.
Mediassa on puhuttu Forsbergista YouTuben lahjakkaana ”kielinaisena” sivuuttaen täysin sen videoilmaisun kulttuurin ja yhteisön, jonka tuote hän on. Sanon tuote, koska vlogien esitystapa suosii puheliasta, reipasta, verbaalisesti viihdyttävää, teknisesti osaavaa ja habitukseltaan mukiinmenevää esiintyjää. Forsbergissa yhdistyvät täydellisesti kaikki nämä ominaisuudet, minkä lisäksi hän liittää kokonaisuuteen oman erityistalenttinsa, kielten äänteiden ja aksenttien jäljittelyn sekä musikaalisuuden. Nyt hänestä tehdään vauhdilla kaupallista tuotetta suuressa maailmassa, ennen kuin YouTube-julkisuus hiipuu.
Aiemmin talvella mediaa hämmensi niin sanottu Keravan Prisman hurmurin tapaus, jossa 23-vuotias kaunis nainen etsi YouTube-videolla lähimarketissa kohtaamaansa nuorukaista. Forsbergin tavoin hänkin oli harrastanut vloggausta YouTubessa jo pitkään, joten se, mikä nähtiin perinteisessä mediassa huomionkipeänä videodeitti-ilmoituksena, olikin hänelle luontainen tapa ilmaista itseään ja jatkumoa kaikille hänen edellisille vloggauksilleen.
Olisi helppoa leimata vloggaaminen pelkäksi narsistiseksi huomionhakuisuudeksi, mutta kyse on paljon yksittäistä vloggaajaa suuremmasta ilmiöstä. Videoiden tekeminen, jakaminen ja katsominen ovat yhteisöllistä toimintaa. Jotkut videot ovat osa meeminkaltaista jatkumoa (esim. 10 parasta kommenttia ja turhan taidon pallo). Vlogien ansiosta syntyy ystävyyssuhteita, kuten muidenkin sosiaalisen median välineiden kautta, ja vloggaajat järjestävät omia tapaamisiaan. Vloggaaminen on myös erinomainen tapa kehittää teknisiä taitoja ja vaikkapa englannin kielitaitoa, kuten yksi hieman vanhempi vloggaaja toteaa HS:n jutussa.
Viime lauantaina tarkastettiin Helsingin yliopistossa Karoliina Talvitie-Lambergin väitöstutkimus Confessions in Social Media – Performative, Constrained, Authentic and Participatory Self-Representations in Vlogs – vapaasti suomentaen: intiimit paljastukset vlogeissa. Tutkimuksen tiivistelmä on luettavissa täältä.
Talvitie-Lambergin tutkimusaineistona olivat englanninkieliset videot YouTubessa ja sitä vanhemmassa WebcamNow-yhteisössä. Videoblogien aiheita olivat arkipäivän asiat, raskaus ja itsetunnustukset. Tutkijan päätelmänä on, että vlogeissa tehdyt tunnustukset noudattavat tarkoin ympäristönsä esteettisiä, teknologisia ja sosiokulttuurisia rajoitteita ja normeja. Sara Maria Forsbergia hän pitää tyyppiesimerkkinä vlogimaailman esteettiset normit täyttävästä esiintyjästä, joka on hyvännäköinen ja houkutteleva tuote.
”Saadakseen huomiota ja tullakseen näkyväksi vloggaajan pitää tehdä odotusten mukaisia tunnustuksia eli noudattaa yhteisön kirjoittamattomia sääntöjä ja yhteisöön sopivaa käsittelytapaa”, Talvitie-Lamberg sanoo väitöstiedotteessa.
Nuorten vlogeja katsellessa tuli mieleeni, että vloggaus saattaisi sopia formaattina radio-ohjelmien moottoriturville, jotka kykenevät pitämään puhe-flow’n käynnissä taukoamatta. Jotain tämäntyyppistä näemmä jo kokeillaankin: Radio Rockin Heikelä Korporaatio -aamuohjelmasta tuttu Harri Moisio esittää pakinoitaan videolla kanavan nettisivuilla.
Moision spontaani tarinaniskentä toimii mainiosti suorassa radiolähetyksessä, mutta tässä videohommassa on vielä kehiteltävää. Prompterista studiossa luettu, käsikirjoitettu ja liioitellun huolellisesti artikuloitu teksti ei mietitystä sisällöstään huolimatta onnistu vangitsemaan katsojaa samalla tavoin kuin nuorten vlogien kotikutoinen ja improvisoitu höpötys.
Sitäkin olen miettinyt, miten käy Sara Maria Forsbergille, kun hänet tempaistaan tähdeksi oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Riittääkö talenttia myös kokonaisiin tv-sarjoihin, mainoksiin tai musiikkiuralle? Kieli-imitaatio kantaa kertaluonteisena vitsinä talk show’n vieraana, mutta viihdebisneksessä pinnalla pysymiseen tarvitaan paljon enemmän.
>> Aiheeseen liittyen: Helsingin Sanomain Säätiö järjestää 12. toukokuuta Mobiilimuksut-seminaarin, jossa tarkastellaan lasten ja nuorten mediaympäristön muutoksia. Ilmoittautumisaikaa on 7.5. asti.