Kansanedustajaehdokas, kannattaisiko pahvinaamarin askarteluun tuhlattu aika käyttää johonkin muuhun?
Enää viisi päivää eduskuntavaaleihin, ja panokset kovenevat teiden piennaralueilla!
Olen täällä tarkkailupisteessäni Keski-Uudellamaalla seurannut jännittyneenä, miten monta ehdokkaiden pahvinaamaa saadaan mahtumaan yhdelle hehtaarille tienposkeen. Omatekoisia vaalimainoksia on askarreltu urakalla kaikkiin mahdollisiin pylväisiin ja telineiden varaan. Joihinkin paikkoihin on syntynyt suorastaan pienen kylän kaltaisia pahvihahmorykelmiä.
Eihän tässä ole mitään järkeä.
Ymmärrän, että paikallisen ehdokkaan on vaikea tavoittaa esimerkiksi minua. En lue juurikaan painettuja sanomalehtiä, olen kieltänyt mainosten jakelun postiluukkuuni ja Facebookin uutisvirrasta olen suodattanut kaiken maksetun sisällön pois.
Itse askarreltu tienvarsimainonta on varmasti edullista ja kohdennettua paikallisiin, konkreettisestikin ”liikkuviin äänestäjiin”. Googlen mainoskielellä sanottuna itse pystytetyt tienvarsimainokset keräävät kyllä vilkkaiden teiden varsilla paljon impressioita (näyttöjä), mutta konversio (toiminnan tulos) jäänee heikoksi.
Testasin nimittäin asiaa, ja laskin, että ajotielle suunnattuja vaalimainoksia ehtii kuudenkympin vauhdissa vilkaista noin kaksi sekuntia. Sekin aika riittää peräänajoon tai jonkun tielläliikkujan jyräämiseen, joten kuljettajan on viisainta pitää katseensa tiessä.
Väyläviraston ohjeistuksen mukaan tiealueella oleva vaalimainos ei saa ylittää kooltaan kansainvälistä julistekokoa, joka on 80 x 120 cm. Se vastaa suurin piirtein A0-arkkikokoa, joka on mitoiltaan 119 x 84 cm. Tutumpi A3-koko on 42 x 30 cm.
Testissäni kävi selväksi, että edes A3-kokoiset vaalimainokset eivät erotu kunnolla autoilijalle, puhumattakaan joistakin postimerkin kokoisista viritelmistä, joita tuli vastaan useita. Kykenin vauhdissa havaitsemaan ehdokkaan kasvot ja osan nimestä, mutta äänestysnumerot eivät jääneet mieleen.
Jotkut ehdokkaat olivat pystyttäneet vaalimainoksensa kauemmas pöpelikköön, jolloin mainos oli auttamattomasti havainnointisektorin ulkopuolella. Myös mainos autoilijasta nähden tien vasemmalla puolella on luettavuuden kannalta huono idea.
Voi olla, että myös huuruisilla silmälaseillani oli tekemistä asian kanssa, mutta kovin pieniä piperryksiä ei kannattaisi tienreunaan pystyttää.
Toiston kautta ennestään tuntemattoman ehdokkaan kasvot voivat tulla tutuiksi tien varrella, varsinkin jos ne ovat valokuvaukselliset. Tällainen maantie-tinderi herättää kysymyksen, onko joku äänestäjä oikeasti niin pinnallinen, että tekisi valintansa vain tiellä näkemänsä kivan kuvan perusteella?
Tai viitsiikö joku etsiä tienvarressa havaitsemansa ehdokkaan netistä ja kaivaa hänestä lisätietoa?
Tätä ei ehkä ole missään tutkittu.
Ulkomainontaa tekevän ja tutkivan JCDecauxin markkinointipäällikkö Sampo Koskinen kommentoi ehdokkaiden pahvimainoksia toteamalla, että ulkomainonnassa oleellisinta on luova ratkaisu eli se, millä kuluttaja tavoitetaan. JCDecaux ei tee pahvimainontaa mutta tarjoaa kansanedustajaehdokkaille mainospintaa muun muassa metroasemilla, bussipysäkeillä, kauppakeskuksissa ja tienvarsien mainospilareissa.
Esimerkiksi metron liukuportaita noustessa on hyvin aikaa tuijotella JCDecauxin vaihtuvia digitaalisia vaalimainoksia seinillä – etenkin, kun samat henkilöt toistuvat useaan kertaan eri näytöissä.
”Mainos on huono, jos ihminen tunnistaa nähneensä sen, mutta kaupallinen viesti ei tule hänelle selväksi. Ulkomainonta pitäisi suunnitella niin, että siitä jää muistijälki”, Koskinen sanoo.
Ehdokkaiden pahvimainoksiin hän suosittelee jotain visuaalista täkyä, joka saa katsomaan kuvaa.
”Ihminen yleensä toimii, eli lähikuva kasvoista tai ylävartalosta. Täky voi olla myös jokin väri tai numero isolla.”
Tienvarsimainonta vapautui vuonna 2016. Tilapäisen vaalimainoksen pystyttämisestä ei tarvitse tehdä ilmoitusta viranomaisille. Vaalimainokset on kerättävä pois viimeistään viikon kuluttua tilaisuudesta eli sunnuntaina 21.4.2019.