Kansa raivosi - toimittaja kertoo
Yleisradion toimittajan Jessikka Aron Facebookissa julkaisema kertomus häneen kohdistuneesta nettivainosta ja trollaamisesta havahdutti monen kollegan ja lukijan siihen, millaista toimittajien painostus voi pahimmillaan olla nykypäivän Suomessa.
Aro teki vuosi sitten juttusarjaa suomalaisiin vaikuttavista, Venäjän propagandaa levittävistä trolleista. Hän kertoo joutuneensa heti laajan mustamaalauskampanjan ja loanheiton kohteeksi Suomessa ja Venäjällä. Sähköposti täyttyi venäjänkielisestä trollauksesta, puhelimeen soiteltiin uhkaavia puheluita ja somessa toivottiin hänelle kuolemaa. Joku jopa esiintyi hänen 20 vuotta sitten kuolleena isänään, joka kertoi olevansa elossa ja tarkkailevansa häntä.
Kuulostaa hurjalta ja uskomattomalta – itse saamani kielteinen palaute kun on ollut lähinnä osastoa ”Ottaisit selvää asioista ennen kuin kirjoittelet!” ja ”Juttusi oli paskaa”. Näistä en ole menettänyt yöuniani.
Fakta on se, että suurin osa suomalaisista journalisteista saa tehdä työnsä rauhassa, vaikka toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu on päätoimittajille tehdyn kyselyn mukaan varsin yleistä. Työstä annettua kriittistä ja kipakkaa palautetta tai työn julkista arviointia en pidä vihapuheena, sillä sen vastaanottaminen kuuluu toimittajan toimenkuvaan. Joskus palaute voi olla asiatontakin ja mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta sitä varten toimittaja kasvattelee paksua nahkaansa.
Toimittajien fyysinen häirintä on Suomessa harvinaista. Viime vuosilta muistuu äkkiseltään mieleen kuvaajien uhkailu moottoripyöräjengiläisen hautajaisissa ja Alibin päätoimittajan pahoinpitely vankilassa.
Jessikka Aron kuvaama ilmiö on kuitenkin synnyttänyt meillä jo todellisen ja konkreettisen sananvapausongelman: yhä useampi toimittaja ja tutkija ei halua enää julkisesti kommentoida tai käsitellä aiheita, joista tietää päätyvänsä sosiaalisen median keskusteluryhmien ja vaihtoehtoisten ”uutissivustojen” ristiinnaulitsemaksi.
Pelottelu toimii, valitettavasti, eikä journalistien ja tutkijoiden vaientaminen ole yhteiskunnan etu.
Myönteinen asia on se, että vainoamista koskevaa lainsäädäntöä on saatu päivitettyä tähän päivään. Vainoaminen eli toistuva uhkailu, seuraaminen, tarkkailu sekä pelkoa ja ahdistusta aiheuttava yhteydenotto tuli rangaistavaksi 2014 alkaen.
Samaan aikaan vainoamisen kanssa kriminalisoitiin myös viestintärauhan rikkominen. Tällä tarkoitetaan toistuvasti häirintätarkoituksessa toiselle lähetettyjä viestejä tai soittoja. Säännöksellä laajennettiin rangaistavuutta puhelinhäirinnästä muihin viestintävälineisiin ja kotirauhan piirin ulkopuolelle.
Kolmas häirinnän kannalta merkittävä lakiuudistus on identiteettivarkauden muuttuminen rangaistavaksi tämän vuoden syyskuusta alkaen. Toisen henkilötiedoilla luotu valeprofiili tai henkilötietojen käyttö kolmannen osapuolen erehdyttämiseen on nykyisin rikos, jos teosta aiheutuu taloudellista vahinkoa tai lakikielellä vähäistä suurempaa haittaa.
Hyvä raivosta kihisevä lukija. Toimittajille kohdistetut vihakirjeet voi vastedes lähettää Ylen Pressiklubin Janne Zareffille, joka on Facebookissa ilmaissut halunsa jakaa raivon kohteeksi joutuneiden toimittajakollegoiden kohtuutonta taakkaa.
Rauhallista pyhäinpäivää silti kaikille.