Järkytyin hiihtopetkutuksesta mutta en voi lopettaa nauramista - Ylen vuosia jatkunut sumutus paljastui

Moni on jakanut somessa Ylen toimittajan Hannes Nissisen tekemää juttua Suuri salaisuus paljastui – kaikki sauvojen suhinat hiihtolähetyksissä eivät olekaan aitoja, vaan äänet soittaa muusikko. En tiennyt juttua lukiessani, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta päädyin lopulta nauramaan lattialla kieriskellen eli ns. ROFL.

Nissisen juttu sisältää hämmentäviä tietoja vuosia jatkuneesta Ylen sumutuksesta. Tämä vetää vertoja jopa Lahden hiihtoskandaalille 2001.

Täten ilmoitan, että kyseessä on Mediaansekaantujan yksinvaltaisella päätöksellä valitsema Vuoden 2023 paras juttu.

Ensinnäkin täytyy myöntää, etten ole aiemmin kuullut termiä urheilumuusikot. Toiseksi haluan sanoa, että harrastajamuusikkona arvostan kovasti kaikkia muusikoita, myös urheilumuusikoiden tekemää työtä.

Toimittaja Nissinen kertoo, että käytännössä kaikissa suomalaisissa hiihdon arvokisoissa käytetään tekaistuja ääniä. Suksien suhinat ja sauvojen sivakoinnin ovatkin osin feikkiä. Äänet tehdään studiossa syntetisaattorilla. Syynä on se, että isojen urheilukisojen autenttisen äänen äänittäminen kattavasti koko matkalta on mahdotonta, ääniraitaan jäisi hiljaisia aukkokohtia. Tätä petkutusta on jatkunut sadoissa kisoissa 1980-luvun lopulta asti.

Vielä vuonna 2017 Yle kiisti asian Tekniikan Maailman jutussa.

Ylen ääniteknikko Jyrki Ihalainen demonstroi Ylen jutussa, miten hän tekee äänitehosteita hiihtokisoissa. Aidot äänet on nauhoitettu ennen kisoja ulkosalla, jossa Yleisradion ääniammattilaiset ovat iskeneet sauvoja lumeen ja hiihtäneet. Hiihtokisojen aikana Ihalainen näppäilee studiossa syntikastaan vasemmalla kädellä sauvojen ääntä, oikealla kädellä suksien ääntä. Tämä tapahtuu reaaliajassa hiihtäjän määräämässä rytmissä.

”Syntikan vasemmassa alalaidassa on yleisön ääniä, esimerkiksi hurrausta ja taputusta. Alalaidasta soitetaan myös metsän suhinaa. Koskettimiston keskivaiheilla on suksien ja sauvojen ääniä erilaisissa lämpötiloissa: vasemmalla pakkaslumen kirskuntaa, oikealla kuohkeamman lumen ääntä”, Ylen jutussa kirjoitetaan.

Kiinnostava kuvaus on sekin, että ääniteknikon pitää huojua hiihtäjän rytmissä koskettimistonsa ääressä, jotta esimerkiksi pitkän matkan hiihdossa soittajan kädet eivät väsy ja jäykisty. Tarvitaan siis rautaista kuntoa niin ladulla kuin studiossakin.

Tässä kohdassa repesin totaalisesti:

”Aivan oikeassa laidassa, koskettimiston yläpäässä, on kosketin, jonka yläpuolella lukee teipissä Dog, Esa. Mitä se tarkoittaa?

– Yksi meidän kameramiehistä on hyvä imitoimaan koiraa, Ihalainen sanoo.

Hän painaa kosketinta, ja kaiuttimista kuuluu koiran haukuntaa. Sitä ei uskoisi ihmisen esittämäksi.”

Ja vielä lisää paljastuksia: Ihalaisen kerrotaan soittavan urheilulähetyksissä myös musiikkia.

”Kun hiihtäjä kaatuu hidastuksessa, Ihalainen näppäilee livenä urkumaista äänimaisemaa taustalle, ja painaa napista kun hiihtäjä kellahtaa lumeen. Silloin yleisölle kuuluu nauhoite siitä, kun Ihalainen itse tömähtää hankeen.”

Myös Pekingin olympialaisten avajaisten 2008 olympiatulen roihuaminen ja sihahtelu oli nauhoite, joka tuli Ihalaisen syntetisaattorista. Jutun mukaan nauhoite on tehty Ihalaisen mökillä, mutta hän ei halua tarkemmin avata sen syntyä. Epäilen mökin takkaa.

Huomaan tarkastelevani asiaa ensin journalismin näkökulmasta. Journalismissa ollaan nykyisin äärimmäisen allergisia kaikenlaisille manipulaatioille ja feikeille. Manipuloidut kuvat ja videot ovat johtaneet maailmalla kuvaajien potkuihin. Suomessa Iltalehti poistatti Ukrainassa toimineen avustajan lennokkaat kirjoitukset verkkosivuiltaan, koska jäi epäilyksiä niiden aitoudesta. Erilaiset deepfaket ja tekoälyn tuotokset aiheuttavat mediassa kasvavaa huolta tosiasioiden vääristelystä.

Hieman hengiteltyäni ymmärrän, että kyse ei ole journalismin kriteerein tarkasteltavasta ohjelmatyypistä, vaan urheilusta ja viihteestä, jossa elämyksellisyys on absoluuttista autenttisuutta tärkeämpää.

Esimerkiksi repliikkien uudelleenäänitystä ja dubbausta tehdään yleisesti elokuvissa ja sarjoissa, jotta puhe toistuisi katsojalle mahdollisimman intiimisti ja selvästi. Miten muutenkaan kuiskaillen tai alarekisterissä muristut vuorosanat kuuluisivat mihinkään?

Myös äänitehosteita lisäillään. Nyrkillä lyömisestä ei oikeasti kuulu sellaista piiskaniskua kuin Chuck Norrisin elokuvissa.

Mutta että hiihtokisoissa joku näppäilee studiossa syntsastaan tasapotkuja suksilla ja sivakointia sauvoilla. Voi olla, etten pysty enää nauramatta katsomaan hiihtokisoja.

Jos muuten on ok parannella hiihtokisojen äänimaailmaa syntikalla, miksei olisi ok tehostaa myös itse hiihtosuoritusta erytropoietiinilla eli epolla ja peitellä sitä hemohesillä? Koska urheilua ja viihdettähän se vain on.