HS:n kaksi versiota: vasemmistoaktiivi kannattaa fasisteja (ei-tilaajat), oikeasti ei kannatakaan (tilaajat)
Helsingin Sanomat kertoi jutussaan 5199 kannattajaa avoimesti fasistisen ja rasistisen Sinimustan puolueen synnystä kesällä 2022. Lehti löysi puolueen kannatusilmoituksen täyttäneistä yllättäviä nimiä.
Sinimustan liikkeen perustajan Tuukka Kurun ja uusnatsisympatioistaan tunnetun liikemiehen Juha Kärkkäisen kanssa jutun kärkeen oli nostettu todellinen yllätysnimi, Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas ja Kansan Uutisten toimittaja Toivo Haimi.
Jutussa kirjoitettiin: Kun keräys oli ollut käynnissä puoli vuotta, kannatusilmoituksen täytti Kansan Uutisten toimittaja, vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ollut Toivo Haimi. Hän täytti lomakkeen lauantaina 23. lokakuuta 2021 kello 13.31.18.
Tämän pidemmälle HS:n artikkelissa ei pääse ilman lehden tilausta, vaan teksti katkeaa Sanoman maksumuuriin. Näin ei-tilaajilta jää näkemättä, että itse asiassa Haimi ei kannata fasismia vaan asia on juuri päinvastoin. Artikkelissa hän perustelee puolueen kannatusilmoituksen täyttämistä sillä, että haluaa äärioikealle sijoittuvan toiminnan tapahtuvan puolueen muodossa ja olevan Suomen lakien ja asetusten mukaista.
”Jos näistä asioista keskustellaan vain internetissä tai sosiaalisessa mediassa ilman, että niitä altistetaan millekään demokraattisen järjestelmän kritiikille, nähdäkseni sen seuraukset suomalaiselle demokratialle ovat paljon huonommat”, Haimi sanoo HS:n artikkelissa.
Haimi kummasteli Twitterissä HS:n tapaa ”piilottaa” hänen kantansa maksumuurin taakse, mutta on sen jälkeen näemmä poistanut oman Twitter-tilinsä. Saman asian hän toi kuitenkin esiin kirjoituksessaan omilla verkkosivuillaan. Myös muun muassa toimittaja Sanna Ukkola kyseli sosiaalisessa mediassa HS:n vastuullisuuden perään vastausta saamatta.
Koska kyse on journalistis-eettisesti uudenlaisesta tilanteesta, jollaista en ainakaan itse ole joutunut ennen pohtimaan, pyysin HS:n vt. vastaavaa päätoimittajaa Antero Mukkaa vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Ilman HS:n tilausta lukijalle syntyy kuva, että Haimi kannattaisi fasismia. Näetkö jutussanne tältä osin mitään eettistä tai juridista ongelmaa?
”Minun on vaikea nähdä tässä eettistä tai juridista ongelmaa. Helsingin Sanomat on tilauspohjainen tuote, ja teemme sisältöä tilaajiamme varten. On joukko yleisöä, joka hyödyntää vain ilmaiseksi näkyvää osuutta, mutta tämänkaltaisia journalistisia ratkaisuja ei tehdä siltä pohjalta. Jutulla on oma dramaturgiansa, eikä se tilaajille osoitettujen juttujen kohdalla nojaa ei-tilaajien tarpeisiin.”
Journalistin ohjeet on kirjoitettu aikana ennen verkon maksumuureja. JO:n kohta 15 sanoo, että ”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate”. Jos jutun maksutonta lukunäytettä tulkitaan ingressinä tai muuna esittelynä, toteutuuko JO 15:n tarkoitus juttunne ilmaisversiossa?
”Olen jokseenkin yllättynyt tästä keskustelusta. Journalistinen tuote on aina kokonaisuus. Myös journalistis-eettinen tarkastelu pitää tehdä tämän kokonaisuuden valossa. Jutun ilmainen osuus on iltapäivälehden mainosjulisteeseen tai verkon etusivuun verrattava pieni, kiinnostusta herättävä osa jutusta. Sen tarkastelu erillään juttukokonaisuudesta on monin osin ongelmallista. Pitääkö lööpin täyttää kaikki varsinaiselle jutulle asetettavat vaatimukset, kuten yhtäaikaisen kuulemisen velvoitteen?”
Eikö olisi kohtuullista tuoda Haimin perustelut kaiken yleisön saataville HS:ssa?
”HS ei ’piilota’ asioita maksumuurin taakse. Se on ansaintamallimme, että tuotamme laadukasta sisältöä, josta kuluttaja on valmis maksamaan.”
”Tässä mainitussa tapauksessa Haimista esitettiin jutun alkuosassa neutraali faktatieto, ei esimerkiksi toimituksen tulkintaa asiasta. Tämä tieto on kiistaton, eikä se nähdäkseni leimaa häntä mitenkään. Tieto kannatuskortista on yllättävä, mutta Haimin taustaa vasten paradoksaalinen. Häntä on vaikea mieltää fasismin kannattajaksi. Jutussa hän asianmukaisesti pystyy antamaan uskottavan ja perustellun selityksen toiminnalleen. Asia on nähdäkseni varsin hyvin hoidettu.”
Pidätkö tarpeellisena Journalistin ohjeiden päivittämistä tällaisten tapausten varalle?
”Ohjeiden kohta 15 on minusta yhä hyvin ajantasainen. Olennaista on, että otsikoille ja muille löytyy kate. Esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston ei roolissaan kuulukaan puuttua siihen, miten tiedotusväline määrittää maksullisen ja maksuttoman sisällön rajan. Toisenlaiset vaateet osoittavat melkoista ymmärtämättömyyttä digitaalisen ajan journalismin käytännöistä.”
Hesarin mukaan mitään ongelmaa ei siis ole. Rohkenen olla eri mieltä, mutta asia olisi helposti korjattavissa, jos lehti haluaisi olla reilu.
Haimin fasismintorjunnan strategiasta en ole ihan vakuuttunut, mutta hänellä on ymmärrettävät perusteet Sinimustan puolueen kannatusilmoituksen täyttämiselle. Niiden perusteluiden soisi olevan myös HS:n satojentuhansien ei-tilaajien nähtävillä, jotka tietävät vain Haimin kannattaneen fasistien puoluehanketta.
HS voisi halutessaan vapauttaa kyseisen artikkelin maksun takaa tai ainakin tuoda Haimin perustelut jossakin muodossa suuren yleisön nähtäville.
Se tuskin romuttaisi Sanoman ansaintamallia, mutta olisihan se kohtuullista yhtä ihmistä kohtaan.
Kirjoittaja on mukana Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen nimittämässä työryhmässä, joka valmistelee Journalistin ohjeiden uudistamista.