Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Fonttimaailman vyölaukku Comic Sans täytti taas 20 vuotta – mitä tuumii nettilegenda Kari Haakana?

Blogit Mediaansekaantuja 1.11.2015 17:13
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Voi Helvetica, unohdin tykkänään Comic Sans -fontin synttärit!

Anteeksi – paikataan.

Kyseessä täytyy olla poikkeuksellisen tärkeä kirjaintyyppi, sillä sen 20-vuotisjuhlia on juhlittu sekä vuoden 2014 lokakuussa että 2015 elokuussa. Tuplajuhlat selittyvät sillä, että typografi Vincent Connare aloitti Comic Sansin suunnittelun Microsoftille lokakuussa 1994 ja ostava yleisö sai sen käyttöönsä Windows 95:n mukana elokuussa 1995. Connare tarkoitti fontin alun perin käyttöjärjestelmän puhekuplien erilaiseksi kirjaintyypiksi.

Windowsin perusfontiksi kepeä Comic Sans herättää yllättävän paljon tunteita ja jakaa mielipiteitä.

On uutisen aihe, kun Higgsin bosonista tiedotetaan Comic Sans -fontilla, kun Jari Aarnion nimikyltti on tehty Comic Sansilla tai kun ylioppilastutkintolautakunta käyttää Comic Sansia nettisivujensa ohjeissa.

Maailmassa on nykyisin satoja, kenties tuhansia erilaisia fontteja. Mikä juuri Comic Sansissa kiihdyttää mieltä niin kovasti?

”Ensinnäkin se on ruma. Fontti on selvästi joko lahjattoman suunnittelijan käsialaa tai sitten tehty kiireessä, hyvin mahdollisesti molempia”, luonnehtii Comic Sansia eräs tuntemani media-alan ammattilainen.

Hänen mukaansa fontilla on myös toinen, vielä pahempi ongelma: ”Jos on silmää, näkee heti, että Comic Sans ei sovi juuri mihinkään, mutta jos ei ole, se voi olla ’hauska’ tai ’söpö’ vaihtoehto tai valikoitua käyttöön ihan summamutikassa. Tästä on sitten seurauksena se, että fonttia käytetään mitä epäsopivimmissa yhteyksissä. Comic Sans on fonttimaailman vastine vyölaukulle tai omatekoisilla spoilereilla ’parannellulle’ Corollalle: tyylitön vaihtoehto, jonka käyttö on suorananinen etikettivirhe.”

Eräs toinen media-ammattilainen ihmettelee Comic Sansille naureskelua:

”Siinä ei ärsytä kerrassaan mikään. Olen ihan ällistyneenä lukenut sapekkaita fonttipoliisien vuodatuksia aiheesta. Toki sen ilme on kevyt ja leikillinen. Olen laatinut satoja mainoksia ja julisteita ja käyttänyt Comic Sansia kymmenisen kertaa lastenkerhojen tai muissa kevyttä, leikillistä ilmettä vaativien tapahtumien mainoksissa. Jos joku käyttää sitä asiallisemmassa yhteydessä, ilme on epäsopiva, mutta en käsitä tuota yletöntä, elitististä närkästystä. Ei se ole sen kummempaa kuin tahaton pukeutumiskömmähdys, jonka päivittelyyn en jaksa panna energiaa.”

Nyt täytyy kääntyä nettilegenda Kari Haakanan puoleen, jonka muistan linkitelleen Comic Sans -juttuihin ironisella tavalla.

”Suhteeni Comic Sansiin on samanlainen kuin muihinkin fontteihin: terve. En saa näppylöitä sen käytöstä. Päinvastoin, sehän on välitön ja hauska, muistuttaa käsin kirjoitettua tekstiä”, Haakana selostaa.

”Ongelmia CS:n kanssa on lähinnä erilaisilla AD-ihmisillä ja muilla, joiden leipä tulee fonttien suunnittelusta ja niiden selittämisestä ja muusta graafisen suunnittelun teologiasta. Nämä aristokraatit inhoavat Comic Sansia juuri siksi, että se on yksinkertainen ja helppo. Siinä ei ole selitettävää eikä hienoutta, joka näkyisi vain graafisen koulutuksen saaneen silmään. Se ei tarvitse papistoa selittäjäkseen. Comic Sans on fonttien tasavalta ja luterilaisuus.”

Entä mitä sanoo ihminen, joka on työkseen miettinyt eri kirjaintyyppien sopivuutta mediaympäristöihin? Filosofian tohtori, entinen Helsingin Sanomien ulkoasusta vastannut toimituspäällikkö Hannu Pulkkinen on ulkoasujen uudistajana määritellyt monessa muussakin suomalaislehdessä käytetyt fontit.

”CS kuuluu Windowsin fontistoon, se on siis hyvin yleinen ja siksi käytössä kulunut. Graafikot ajattelevat, että sen käyttäjä on amatööri, joka kömpelösti yrittää tehdä tekstistään jotenkin leikkisän tai puoleensavetävän. Itse en ole fonttia käyttänyt. Voin kyllä kuvitella että sitä voisi joskus käyttää tavanomaisuuden, osaamattomuuden ja tietyn aikakauden ilmaisijana. Tällaista leimaahan on muissakin paljon käytetyissä, kuten Helveticassa ja Timesissa. Käyttäjän tulee olla tietoinen fontin tuomista lisämerkityksistä. Itse alkuperäiseen tarkoitukseen, eli sarjakuvien tekstittämiseen, löytyy nykyään moniakin parempia fontteja”, Pulkkinen muistuttaa.

Itse en ole Comic Sansia koskaan käyttänyt. Ajattelen kuitenkin niin, että Comic Sans voi olla myös kirjoittajan mielentila ja tyylilaji, vaikka sitä ei erillisellä kirjaintyypillä alleviivattaisikaan.

Siispä onnea, ikihilpeä Comic Sans! Hengessä mukana, nyt ja aina.