Faktaa ja fiktiota Ruokolahden leijonaoletetusta

Totuuden jälkeisestä ajasta on tullut muotihokema, vaikka ennenkin oli faktojen kanssa vähän niin ja näin.

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Totuuden jälkeisestä ajasta on tullut muotihokema, vaikka ennenkin oli faktojen kanssa vähän niin ja näin. Tämä tuli mieleeni, kun luin hiljattain julkaistua MTV:n uutisjuttua Ruokolahden leijonasta ja vanhoista viranomaisasiakirjoista, joihin poliisi on kirjannut kolme ”luotettavaa havaintoa” leijonasta kesältä 1992.

Maikkari on hieman etukenossa, sillä Ruokolahden leijonan ensihavainnosta tulee kuluneeksi 25 vuotta vasta 23. kesäkuuta 2017. Vanhoja tapahtumia kertaava uutisjuttu on oiva esimerkki siitä, miten fakta ja fiktio limittyvät täysin saumattomasti toisiinsa, eikä lukija edes tiedosta, missä vaiheessa ollaan loikattu mielikuvitusmaailmoihin.

MTV:n uutinen lähtee liikkeelle leijonajahdin uskottavimmasta osuudesta eli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petoeläinasiantuntijan Erik S. Nyholmin jälkitunnistuksesta ja Enso-Gutzeitin hankintamiehen Martti Auvisen ensihavainnosta, joka kesti päivänvalossa hänen arvionsa mukaan noin 40 sekuntia.

Hankintamies – täytyyhän sellaisen ymmärtää, mitä näkee. Hankinta + mies = ”jämerä ja luotettava henkilö”, kuten uutisessa luonnehditaan. Faktaa!

Petoeläinasiantuntija ja varma jäljen tunnistus – faktaa.