Erikoinen tapaus: tiedotteen tekijä kanteli JSN:lle tekstinsä käytöstä lehdessä

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kenellä on lehdistötiedotteen tekijänoikeus ja voiko toimittaja julkaista saamansa tiedotteen sellaisenaan omissa nimissään? Julkisen sanan neuvosto sai tällä viikolla ratkaistavakseen varsin poikkeuksellisen kantelun, josta neuvosto päätyi antamaan langettavan päätöksen Kymen Sanomille.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu tiedotti tulevasta tapahtumastaan 4.11.2019.

Tiedotteessa oli kyse paikallisen ammattikorkeakoulun tapahtuman puffaamisesta.

Erikoista tapauksessa oli se, että kantelijana toimi lehdistötiedotteen tekijäksi ilmoittautunut henkilö. Yleensä ajatellaan, että tiedotteen tavoitteena on saada medianäkyvyyttä, ja tässä tapauksessa se onnistui täydellisesti: tiedote meni lähes sellaisenaan läpi Kymen Sanomissa. Jopa lehtijutun otsikko oli sama kuin tiedotteessa.

Tiedotteen tekijäksi ilmoittautunutta henkilöä kuitenkin harmitti se, että lehden toimittaja otti tekstin omiin nimiinsä.

”Kantelijan mukaan lehti julkaisi hänen laatimansa tiedotteen muuttamatta sanaakaan. Toimittaja oli kuitenkin kuitannut jutun omalla nimellään omaksi tekstikseen. Kantelijan mielestä tämä oli plagiointia, ei toimituksellista työtä, ja siten hän pitää juttua hyvän journalistisen tavan vastaisena”, kuvataan kantelua JSN:n päätöksessä.

Journalistin ohjeissa (JO) muistutetaan, että toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Kantelija vetosi tähän kohtaan ja hyvän journalistisen tavan rikkomiseen.

Kymen Sanomat käytti tiedotetta lähes sellaisenaan samana päivänä. JSN antoi langettavan.

JSN antoi Kymen Sanomille langettavan samaisen kohdan mutta myös kahden muun JO:n kohdan rikkomisesta. Neuvosto katsoi lehden luovuttaneen journalistisen päätösvaltansa toimituksen ulkopuoliselle ja syyllistyneen piilomainontaan.

En muista vastaavaa tapausta, jossa tiedotteen tekijä olisi pahastunut siitä, että tiedote meni läpi mediassa. Ei muistanut JSN:n uusi puheenjohtaja Eero Hyvönenkään, kun kysyin häneltä asiasta.

Vielä erikoisemmaksi tapaus muuttui, kun JSN tiedotti päätöksistään eilen. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun viestintä- ja markkinointipäällikkö Tiivi Pukkila-Nupponen kuuli vasta tuolloin, että heiltä oli tehty kantelu ja siitä oli tullut lehdelle langettava.

Pukkila-Nupponen kommentoi Twitterissä, että kantelija ei ollut heidän tiedottajansa, vaikka JSN:n päätöksen mukaan kantelija oli tiedotteen tekijä.

Pukkila-Nupponen kertoo Mediaansekaantujalle, että heillä aiheen asiantuntija tekee perustekstin, jota viestinnän asiantuntijat muokkaavat, tai sitten teksti syntyy viestintäosastolla.

”Tätä tiedotetta laati kaksi ihmistä, mutta kantelua ei tehnyt viestinnän asiantuntija vaan muu asiantuntija. Tällainen ei tietysti edesauta mediasuhteitamme. Hyvä käytäntö olisi olla ensin yhteydessä mediaan eikä tehdä kantelua. Se on viimeinen vaihtoehto”, sanoo Pukkila-Nupponen.

Hänen mukaansa vetoaminen tekijänoikeuteen on erikoinen peruste, kun kyse on tapahtumatiedotteesta, eikä esimerkiksi tieteellisestä julkaisusta tai taideteoksesta.

”Kenellä ylipäätään on tekijänoikeus tiedotteeseen? Tiedote ei ole koskaan yhden ihmisen tuote.”

JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan kantelija puhui laatimastaan tiedotteesta, eikä nimennyt sille muita tekijöitä.

”Tuo täytyy tarkentaa päätökseen, mutta se ei muuta itse asiaa. Pidimme kantelua erikoisena ja pyysimme kantelijalta tarkennuksia, mutta hän ei niihin enää vastannut”, Hyvönen kertoo.

”Tiedotteilla ei ole samalla tavalla tekijänoikeutta. Kantelija vetosi myös yleisesti hyvän journalistisen tavan rikkomiseen, joten neuvosto katsoi asiaa myös muiden Journalistin ohjeiden kannalta.”

JSN totesi yksimielisessä ratkaisussaan, että tiedotusvälineet saavat käyttää toimitustyössä apunaan laajastikin tiedotteita, jotka ovat vapaasti hyödynnettävissä.

Tässä tapauksessa koko juttu oli kuitenkin kopioitu otsikkoa, rakennetta ja sitaatteja myöten tiedotteesta, eikä lehti ollut tehnyt lainkaan omaa tiedonhankintaa. Lehden toimituksellisen työn osuus oli niin vähäinen, että jutussa olisi JSN:n mukaan ollut syytä vähintäänkin mainita sen lähde.

Neuvoston mukaan jutusta saattoi myös saada sen käsityksen, että lehti olisi itse haastatellut siinä esiintyneitä henkilöitä, vaikka heidän lausumansa olivat peräisin tiedotteesta. Tästäkin olisi ollut syytä kertoa lukijoille. Lukijan oli mahdotonta päätellä kokonaisuudesta, että se perustui kokonaan tiedotteeseen.

Onkohan JSN:n kanta tiedotteiden käyttöön kiristymässä? Samassa kokouksessa ratkaistiin nimittäin toinenkin tiedotteisiin liittynyt kantelu, josta neuvosto antoi Iltalehdelle niukasti vapauttavan äänin 8-6.

Kantelija kanteli elokuvaohjaaja Renny Harlinin lonkeromainoksesta ja uudesta lonkerotuotteesta kertoneista lehtijutuista (juttu 1, juttu 2). Toisessa jutuista oli käytetty pohjana juomavalmistaja Hartwallin tiedotetta. Merkille pantavaa on langettavan päätöksen puolesta äänestäneen neuvoston vähemmistön eriävä mielipide:

”Iltalehden 31.1.2020 julkaistu juttu oli piilomainontaa. Lehden oma journalistinen osuus on jutussa vähäinen ja tuotteen valmistaja saa kritiikittä kehua tuotetta. Tuotteesta esitetyt luonnehdinnat perustuvat kokonaan tuotteen valmistajan tiedotusmateriaaliin, mikä ei tule jutusta riittävästi esille. Vapauttava on perusteltu neuvoston viime vuosien päätöshistorian perusteella, mutta piilomainonnan ja journalismin sekoittumisen suhteen neuvoston linjaa olisi tarkoituksenmukaista tiukentaa” (kursivointi minun).

Halua tiukentaa otetta piilomainonnasta näyttää siis olevan, mutta puheenjohtaja Hyvönen korostaa, että tiedotteita saa edelleen käyttää jutun materiaalina.

Pitäisikö nyt sitten aina kertoa, että teksti on peräisin tiedotteesta, jos tiedote on ainoa lähde uutisessa?

”Jos toimitus ei ole tehnyt sille muuta, niin kyllä, ja mielellään myös haastattelulausumista olisi hyvä kertoa, jos ne perustuvat tiedotteeseen.”

”Linjaavia päätöksiä on tehty aikaisemminkin siitä, että tiedote olisi hyvä merkitä lähteeksi. Jos linjaa tiukennetaan, pitää katsoa, missä kohdassa se tehdään. Tämä ei ole se oikea paikka”, Hyvönen sanoo.

>> Oikaisu 22.5: Tarkennettu Renny Harlinia koskevaa kohtaa. Vain toisessa Iltalehden jutussa oli käytetty pohjana Hartwallin tiedotetta.