Ehkä trollasin, ehkä en - Tohtorin mielipidekirjoitus parisuhteista nousi HS:n luetuimmaksi
Sanomalehti Keskisuomalaisen julkaisema STT:n juttu kysyy, trollasiko lääketieteen tohtori Helsingin Sanomien mielipidepalstaa.
Sanomalehti Keskisuomalaisen julkaisema STT:n juttu kysyy, trollasiko lääketieteen tohtori Helsingin Sanomien mielipidepalstaa. Sosiaalisessa mediassa on nimittäin tänään ihmetelty HS:n näkyvästi uutisfiidiinsä nostamaa mielipidekirjoitusta, jossa lääketieteen tohtori Markus Sormaala tilittää jokseenkin katkeran oloisena, että kulttuurimme opettaa tytöt nirsoiksi kumppania etsittäessä.
”Miehen rooli on lähestyä asiallisesti ja kohteliaasti kymmeniä naisia ja tulla torjutuksi ennen kuin mitään älyllistä keskustelua koskaan pääsee edes alkamaan. Avoliitoista kaksi kolmasosaa päättyy naisten aloitteesta, koska odotukset täydellisestä parisuhteesta eivät heillä täytykään. Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus riippuu siis kaikissa vaiheissa naisten nirsoilusta”, tohtori Sormaala kirjoittaa ja jatkaa:
”Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa.”
Sukupuolten sotahan tällaisesta syttyy.
Tämä oli kuitenkin ilmeisesti tahallista provosointia, nettikielellä trollaamista. Viime vuosina trollaamisesta ja trolleista on puhuttu Venäjän agendan edistämisen yhteydestä, mutta se on eri juttu.
Perinteisellä tyylillä trollaamisessa ideana on aiheuttaa keskustelijoiden parissa kuohuntaa esittämällä liioittelevia kärjistyksiä, vähättelyä, vastakkainasetteluja tai suoranaisia argumentaatiovirheitä. Voimakkaat vastareaktiot tuottavat trollaajalle hetkellistä mielihyvää ja ovat hänelle ikään kuin henkistä onanointia. Koska tämä on aika noloa hommaa, yleensä trollaajat esiintyvät nimimerkillä.
Sormaala kuitenkin kirjoitti omalla nimellään ja selitti jälkeenpäin kirjoitusta verhotuksi mediakritiikiksi. Hän kirjoitti Facebook-sivullaan aloittaneensa uuden harrastuksen eli trollaamisen. ”HS-mielipide on siihen ylivoimainen alusta, sillä se julkaisee mitä tahansa soopaa ja näkyvyys on taattu. Heti artikkelini on päässyt valtakunnan ykkösmedian luetuimmaksi!”
Lehtien mielipidepalstat ovat aina olleet jonkinasteista trollia täynnä, puhumattakaan ammattikirjoittajien kolumnipalstoista. Mitä kärjekkäämpi väite, sitä suurempi möly syntyy ja sitä enemmän juttua jaetaan somessa. Monesti on kuitenkin mahdotonta tunnistaa, onko kirjoittaja ihan tosissaan vai ei. Jos hän kirjoittaa omalla nimellään ja teksti on päällisin puolin asiallinen ja hyvin argumentoitu, mielipidesivun julkaisukynnys on matalampi.
Kyky provosoida kohtuullisesti mutta ei liikaa on taitavan mielipidekirjoittajan tunnusmerkki. Överiksi menevä provosointi on silkkaa trollausta, eikä siihen kannattaisi kenenkään lukijan haaskata herneitään.
Samanlaista keskustelua, vielä kärjekkäämpääkin, ovat some-keskustelut täynnä – esimerkiksi Vauva-lehden legendaarisella trollipalstalla. Joten mikä tässä Sormaalan kirjoituksessa on niin suuri juttu?
Suurehko juttu on se, että maan valtalehti tekee toimituksellisen valinnan nostamalla juuri tämän mielipiteen näyttävästi esiin. Siellä se oli yhtenä nostona terrorismiuutisten ja Val di fiemmen hiihtouutisten joukossa HS:n mobiili- ja verkkouutissivulla.
HS:n kohua herättäneiden mielipidekirjoitusten sarjassa aiemmin ilmestynyttä:
- Mieluummin yksin kuin ilman älykästä keskustelua
- Tavoittelin tosirakkautta deittisivustolta ja tapasin täyskympin!
- Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Me naiset voisimme laskeutua pilvilinnoistamme
- Pankaa Tinderit kiinni ja lähtekää ulos
- Minulle ei löytynyt älykästä miestä eikä heitä riitä muillekaan haluaville
- Aion hankkia lapsen yksin – se on yhteiskunnan etu
Jos mielipidepalstan profiilia halutaan verkkoaikana kohottaa, voi olla suuri houkutus tehdä se juuri Sormaalan kirjoituksen kaltaisilla provokaatioilla. Lehti näkee provoilut esiinnostamisen arvoiseksi, mutta jättää julkaisematta ison nipun viisaampia ja tärkeämpiä kirjoituksia. Että siinä mielessä Sormaalan mediakritiikki voi olla paikallaan.
Tosin tällaista ”Miksi tuo tyhmä kirjoitus julkaistiin mutta ei tätä minun nerokasta tekstiäni?” -kritiikkiä tulee mielipidetoimituksiin ihan jokaikinen päivä, eikä se vaikuta yhtään mihinkään – jos se nyt edes oli Sormaalan pointti.
Toisaalta voi olla niinkin, että kirjoittaja kirjoitti ihan tosissaan mutta pelästyi somen vastareaktiota ja selitti jälkeenpäin juttuaan trollauksella ja mediakritiikillä. Siihen viittaisi myös trollitohtorin empiminen myöhemmin tehdyssä HS:n haastattelussa, jossa hän ei itsekään tiedä, onko trolli vai ei, ja vetää myös mediakritiikkiään takaisin.