Asiantuntija tahtoo mediaan - mutta ei iltapäivälehteen

Kirjoitin eilen Twitterissä, että asiantuntijoiden nimittelyn alentuvasti päivystäviksi dosenteiksi voisi jo lopettaa. Kyse on yhden kolumnistin toistelemasta halveksuvasta hokemasta, joka on levitessään nostanut tutkijoiden kynnystä ottaa julkisuudessa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.

Päivystävistä dosenteista puhuttiin eilen Mari K. Niemen ja Ville Pitkäsen tutkimukseen liittyvässä Asiantuntijuus mediassa -seminaarissa Päivälehden museossa. Helsingin Sanomien Marko Junkkarin mielestä nimittely ei niinkään pilkkaa asiantuntijoita vaan pikemminkin laiskoja toimittajia, jotka käyttävät lähteenään aina samoja asiantuntijoita vähimmän vaivan lain mukaisesti.

Ehkä näin, mutta harva asiantuntija haluaa päivystävän dosentin leimaa otsaansa. Suomalaiset tutkijat kun murehtivat myös sitä, mitä tutkijayhteisö ajattelee heistä julkisuuden perusteella. 90 prosenttia asiantuntijoista oli tutkimuksessa kuitenkin sitä mieltä, että tutkijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää ja esiintyminen asiantuntijana mediassa on oleellinen osa tutkijan työtä.

Niemen ja Pitkäsen tutkimuksen mukaan asiantuntijuus mediassa kasautuu tietyille median suosimille nimille. Merkittävin este asiantuntijoiden esiintymiselle julkisuudessa on se, että valtaosaa kysytään haastatteluun tai vastaavaan mediaesiintymiseen vain harvoin.

Tutkimuksen mukaan tutkijoiden ja median yhteistyötä vaikeuttavat tai hankaloittavat eniten nämä seikat: