Itsemurha on medialle yhä arka aihe - some kuitenkin muuttaa käytäntöjä

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maailmalla on vietetty tänään kansainvälistä itsemurhien estämisen päivää. Oman käden kautta kuoleminen on vaikea aihe – jopa tabu – suomalaiselle medialle. Kotimainen media välttelee itsemurhan mainitsemista esimerkiksi silloin, kun ihminen on jättäytynyt tahallaan junan alle.

Kirjoitin median vaikeasta suhteesta itsemurhaan minun ja Peter Janssonin kirjassa Tilanne päällä! Suuria uutisia ja arkoja aiheita lehtikuvaajan silmin, joka ilmestyi viime syksynä. STT:n päätoimittaja Minna Holopainen kertoo kirjassa, että itsemurhan tehneiden omaiset jäävät usein ilman vertaistukea ja yksin traumojensa kanssa, koska media varoo itsemurhien uutisointia.

Holopaisen arvion mukaan itsemurhien uutisointikäytännössä on kuitenkin tapahtunut lievää muutosta viime vuosina. Vanha linja on ollut se, ettei itsemurhia uutisoida, koska on näyttöä siitä, että uutisointi lisää itsemurhia. Nykyisin päädytään kuitenkin entistä useammin uutisoimaan itsemurhista joissakin tapauksissa.

”Tähän vaikuttaa sosiaalinen media, jossa ne tulevat kuitenkin julki. Olisi aika keinotekoista, jos ihmisten tiedontarpeeseen tarkoitetut ammattimediat eivät kertoisi syytä – varsinkin, jos tapaus on jo saanut suurta huomiota. Emme ole enää portinvartijoita. Joudumme kuitenkin aina miettimään uutisoinnin vaikutuksia”, Holopainen sanoo kirjassa.

Sattumoisin juuri tällä viikolla media uutisoi Facebookista nuorten suosimaan Tiktokiin levinneestä videosta, jossa mies ampuu itseään haulikolla päähän. Tiktokilla oli vaikeuksia saada viraalisti levinnyttä videota poistettua.

Video ehti herättää järkytystä ja niin suurta huomiota, että perinteisenkin median uutiskynnys ylittyi. Uutisvälineissä oli kuitenkin selvästi mietitty tarkkaan, miten sanat ja kuvat asetellaan.

Esimerkiksi HS:n jutussa asiantuntijat neuvovat, miten puhua videosta lapsen kanssa. Jutun lopussa on kriisipuhelinten ja nuoria auttavien chat-palveluiden yhteystietoja.

Itse videota ei tietenkään lehden sivuilla näytetä, mutta videosta on julkaistu muokattu kuvakaappaus. Kuvatekstissä epäselvän kuvan julkaisua perustellaan näin: ”HS julkaisee tunnistamattomaksi muokatun kuvan videon alusta, jotta mahdollisesti videoon törmäävä voi välttää sen katsomisen.”

Itsemurhien estämispäivän kunniaksi Julkisen sanan neuvosto julkaisi toimittajille ”muistilistan itsemurhien uutisointiin”. Siinä muun muassa muistutetaan pariinkin otteeseen itsemurhien uutisointiin liittyvästä jäljittelyriskistä. Tärkeätä olisi välttää itsemurhan tekotavan tai tarkan tekopaikan mainitsemista, ellei siihen ole erityistä perustetta.

JSN kuitenkin korostaa, ettei itsemurhasta kertominen ole tabu (tai ei ainakaan pitäisi olla). Itsemurhasta asiallisesti kertominen torjuu huhuja ja vääriä oletuksia, mutta turhaa dramatisointia ja sensaatiohakuisuutta tulisi välttää.

JSN julkaisi tänään toimittajille muistilistan itsemurhien uutisoinnista.

Kansainvälisillä ja kotimaisilla terveysorganisaatioilla on ollut jo pitkään erilaisia ohjeistuksia medialle siitä, miten itsemurhista tulisi uutisoida.

Kysyin tänään THL:n Itsemurha mediassaseminaarissa puhuneelta JSN:n puheenjohtajalta Eero Hyvöseltä, eivätkö tällaiset median ulkopuolelta tulevat ohjeistukset ole ongelmallisia lehdistönvapauden kannalta. Journalistin ohjeet kun kieltävät journalistisen päätösvallan luovuttamisen toimituksen ulkopuolisille ja kehottavat torjumaan painostuksen tai houkuttelun, jolla yritetään ohjata tai rajoittaa tiedonvälitystä.

”Juuri sen takia halusimme pitää alan omissa käsissä sen, miten itsemurhista pitäisi uutisoida. Muistilista on keskustelujen ja THL:n tutkimusmateriaalien pohjalta syntynyt näkemys”, Hyvönen vastasi.

JSN:n lisäksi muistilistan takana ovat Journalistiliitto, Paikallislehtien päätoimittajayhdistys, Aikakauslehtien päätoimittajat, Päätoimittajien yhdistys ja Kaupunkilehtien päätoimittajat.

Hyvösen mukaan aloite keskustelusta tuli THL:lta. Oman muistilistan tekeminen oli kuitenkin JSN:n, Journalistiliiton ja päätoimittajayhdistysten päätös.

”Olimme sitä mieltä, että tällaiselle listalle olisi käyttöä, mutta edellä mainituista syistä halusimme tehdä sen itse.”

Hyvönen tähdentää, ettei muistilista ole osa Journalistin ohjeita eikä siten samalla tavalla tiedotusvälineitä velvoittava. Lista on tarkoitettu työnteon avuksi.

”Joissakin tiedotusvälineissä pohdinta itsemurhauutisoinnista voi päättyä siihen, ettei tehdä aiheesta uutista lainkaan. Sekin voi olla huono ratkaisu, kun somessa kiertää monenlaista huhua. Tiedonvälitys on journalismin ykköstehtävä, eikä ’vastuullinen vaikeneminen’.”

Hyvönen sanoo, ettei ole seurannut ulkomaista itsemurhauutisointia niin tarkkaan, että pystyisi tekemään vertailua suomalaisten välineiden kanssa.

”Yleisesti ottaen uutisoinnissa on muualla kerrottu yksityiskohtia tarkemmin kuin Suomessa. Se näkyy myös esimerkiksi onnettomuusuutisissa.”