28000 euron tarinoita - miksi en jäänyt koukkuun Kuukausiliitteen natiivimainoksiin?

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Olen saanut viime aikoina vastailla sisältömarkkinointia ja natiivimainontaa koskeviin kysymyksiin muun muassa Journalismin päivässä pari viikkoa sitten. Tarinallisuudesta ja tarinankerronnasta on tullut keskeinen osa markkinoinnin työkalupakkia, etenkin kun tarinankerrontaa taitavia journalisteja on siirtynyt aidan toiselle puolelle viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisiksi.

Aiheesta on käyty eettistä keskustelua (mm. Sanna Ukkolan Yle-blogissaMinna Jutin blogissa Imagessa ja JSN:ssä), mutta en tällä kertaa uppoudu siihen.

Uusimmassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (marraskuu 2016) huomioni kiinnitti runsas tarinallisen sisältömarkkinoinnin eli tarinan muotoon puettujen mainosten määrä lehden alkupäässä. Sitä voi kutsua myös natiivimainonnaksi, jos asialla on ollut Sanoman oma natiivimainontaan erikoistunut yksikkö Sanoma Content Marketing. Sisältömarkkinointi- ja natiivimainonta-termien merkityksestä ja eroista voi lukea enemmän vaikkapa täältä.

Mainostaminen on tietysti iloinen asia, koska se pitää laatujournalismin elossa levikkimyynnin kutistuessa. Esimerkiksi aukeaman ilmoitustila Kuukausiliitteen alkupäässä maksaa ilman alennuksia yli 28000 euroa, jolla maksetaan jo usean mediatyöntekijän kuukausipalkka.

Tärkeintä on, että ilmoitusaineisto ja toimituksellinen aineisto pysyvät erillään ja lukija pystyy erottamaan mainostajan maksaman sisällön. Tähän velvoittavat Journalistin ohjeet ja piilomainontaa koskeva laki.