Sauli Niinistö piti taitavan puheen, joka ei käännyttänyt ketään pois

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikki presidenttiehdokkaat pitävät Ylellä puheen. Kuinka Sauli Niinistö onnistui?

Odotukset ja ennakkoluulot

Istuvan presidentin poikkeuksellisen korkea gallup-suosio on hänen kampanjalleen – ja myös sitä kommentoiville – jo pienoinen riesa. Se on kuin linssi tai tirkistysaukko, joka väkisin ohjaa kaikkia ehdokkaan toimista tehtäviä tulkintoja.

Odotin vaalin ylivoimaiselta näyttävän ennakkosuosikin pitäytyvän turvallisesti vahvuusalueillaan ja välttävän uusia avauksia. Niille olisikin niiden riskeistä huolimatta enemmän käyttöä istuvan presidentin varjosta esiin pyrkivien haastajien kampanjoissa.

Suurin kysymysmerkki oli, olisiko puhe poliittinen. Vaikka tasavallan presidentin valtaoikeuksia on kavennettu, tehtävä on edelleen poliittinen valta-asema. Näkyisikö tämä Niinistön puheessa vai syleiltäisiinkö nyt maailmoja asioilla, joille kaikkien on helppo nyökytellä?

Mitä saimme?

Istuva presidentti oli ottanut tosissaan mahdollisuuden puhutella kansalaisia. Tosissaan siinä mielessä, että puhe oli taitavasti laadittu ja sen esittämiseen oli huolella valmistauduttu. Puheisiin valmistautuminen kannattaa, sillä tavallisesti se näkyy esiintyjän rentona itsevarmuutena, vaivattomana ulosantina ja mikä tärkeintä, läsnäolona. Niinistön esiintymisessä oli luontevuutta ja ajatuksen ja esiintymisen vahvaa yhteyttä, jonka vain kiire paikoin katkaisi. Asiaa olisikin puheeseen kannattanut ladata hieman vähemmän.

Puheen aiheena oli rauha, jota Niinistö lähestyi kolmen kohdan kautta. Tämä oli yleisöystävällinen tapa jäsentää esitys, mutta se palveli myös esiintyjää itseään. Kun mielessä oli kolme asiakokonaisuutta, oli puhe helpompi painaa mieleen ja myös hallita tiukkaa seitsemän minuutin aikajännettä.

Sen sijaan, että olisi luetellut asioita ”jotain tarttis tehdä” -hengessä, Niinistö hyödynsi dynaamista kieltä. (”Sitä jatkan”, ”tätä kannatan lämpimästi”, ”tästä olen erityisen huolestunut”.) Tämä selkeytti puheen sanomaa ja toi puhujan aikeet lähemmäs yleisöä. Onnistunut mieleeni jäänyt vertailu puolestaan oli, kun Niinistö kuvasi, miten ”pieni ja vakaa on paljon vahvempi kuin suuri ja epävakaa”.

Puheen paras hetki oli naseva lopetus sanoihin ”se on presidentin homma”. Tämä oli vähäeleinen tapa muistuttaa siitä, että nyt puhui tasavallan presidentti, joka muista ehdokkaista poiketen tuntee tehtävän kuin omat taskunsa – jopa niin, että voi kutsua sitä tuttavallisesti ”hommaksi”.

Arvio

Tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö on onnistunut profiloimaan itseään puolueiden valtapyyteistä erilliseksi itsenäiseksi ajattelijaksi. Myös hänen kampanjaansa on palvellut eräänlainen epäpoliittisuuden aura ja rooli kansalaisia kokovana hahmona. Vaikutelmaa ovat vahvistaneet asettuminen valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi oman kotipuolue kokoomuksen sijaan, sekä lausunnot, joissa Niinistö on tehnyt pesäeroa kokoomukseen ja toisaalta astunut vasemman laidan ja vihreidenkin tontille.

Kansalaisia kokoavalle hahmolle on jännitteisen kansalaiskeskustelun aikana ollut selvästi tilausta.

Presidenttikampanja on ilman muuta hyötynyt siitä, että ehdokas ei ole joutunut puolustelemaan kokoomuksen linjauksia hallituksessa. Ne kun jakavat äänestäjiä huomattavasti enemmän kuin Sauli Niinistön esittämät ajatukset.

Puheessa esiin nostetut naisten ja tyttöjen oikeudet, ilmastonmuutos ja syrjäytyminen todennäköisesti resonoivat myös poliittisen kentän vasemmalla laidalla ja vihreissä. Nämä ovat asioita, joista harva kansalainen lopulta on aivan eri mieltä – ainakaan siinä mitassa, että ne juhlapuhehengessä esitettynä käännyttäisivät ketään pois. Toisin olisi, jos mukana olisi ollut konkreettisempia feminismiin tai ympäristötekoihin ohjaavia vaatimuksia.

 

Kunnon valmistautumista puheeseen ei Suomessa katsota aina hyvällä. Pidän tätä eriskummallisena asiana. Suomessa tunnutaan pelkäävän ajatusta siitä, että joku ”laittaisi sanoja” poliitikon suuhun.

En tiedä, kuka tai ketkä Niinistön puheen olivat laatineet, mutta se oli taitavaa työtä.

Amatöörimäistä olisi, jos presidenttiehdokas ei testaisi puhettaan muilla ennen tv-kameroiden eteen asettumista.

Poliitikkojen hyvä valmistautuminen suuria katsojalukuja saaviin tv-esiintymisiin ja turvautuminen tarvittaessa puheenkirjoittajiin tai laajempiinkin tiimeihin on osoitus ammattimaisuudesta.

Puheenkirjoittajan tehtävä ei ole syöttää ajatuksia vaan päinvastoin auttaa esiintyjän autenttista, omaa ääntä kuulumaan kirkkaasti, vaikuttavasti ja juuri siten, kun hän viestinsä haluaa välittyvän.

Yhteenveto

Sauli Niinistö ei gallup-etumatkastaan huolimatta tullut puhujakorokkeelle takki auki, vaan hyvin prepattuna, rentona ja läsnäolevana.

Gallupien valossa Niinistö tiesi suuren joukon tv-yleisöstä olevan valmiiksi hänen puolellaan. Tällainen asetelma on  puhujalle erittäin edullinen ja esiintymistä helpottava.

Nyt tärkeintä oli, ettei puhe ärsyttäisi tai käännyttäisi ketään pois, ja se toteutui.