Presidentinvaalien voittajat ja häviäjät

Vaalien suurimmat häviäjät löytyvät ehdokasjoukon ulkopuolelta.

Profiilikuva
Blogit Linnanvahti
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Presidentinvaalit menivät tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan, ja on aika vapauttaa Linnanvahtikin vartiovuorosta. Ennen sitä on kuitenkin syytä vielä julistaa vaalien voittajat ja häviäjät.

Voittajat:

Sauli Niinistö. Istuvan presidentin suosio oli kaikin tavoin murskaava. Ensimmäistä kertaa suoran kansanvaalin aikana valintaan riittävä enemmistö tuli jo vaalien ykköskierroksella. Niinistö sai eniten ääniä kaikissa vaalipiireissä ja jopa kaikissa kunnissa. Hänen voittonsa oli jopa häkellyttävämpi kuin Urho Kekkosen valinta runsaalla 80 prosentilla äänistä 1978, sillä Kekkosen takana olivat silloin kaikki suuret puolueet.

Mielipidetutkimukset. Presidentinvaaleissa kannatuksen mittaaminen etukäteen on vaikeampaa kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa muun muassa siksi, että riittävää vertailutietoa äänestäjien aikaisemmasta käyttäytymisestä ei ole. Tästä huolimatta mittaukset onnistuivat ennakoimaan lopputuloksen kohtalaisen tarkasti. Kaikissa Niinistön kannatus laski viimeisinä viikkoina mutta jäi turvallisesti 50 prosentin maagisen rajan yläpuolelle. Huippusuoritus oli Taloustutkimuksen Yleisradiolle viikkoa ennen vaaleja tekemä kysely, jossa Niinistön kannatus oli 63 prosenttia (oikeasti 62,7) ja kaikkien muidenkin ehdokkaiden kannatus saatiin 1-2 prosenttiyksikön tarkkuudella oikein.

Kampanjointi. Tämänkertaisia kampanjoita moitittiin pitkin matkaa tylsiksi, ja kieltämättä Suomessa on nähty värikkäämpiäkin. Toinen puoli asiassa on, että loka lensi tällä kertaa vähemmän kuin presidentinvaaleissa ihmismuistiin. Vaikka etenkin Paavo Väyrynen haastoi välillä Sauli Niinistöä tiukastikin, edes hän ei juuri mennyt henkilökohtaisuuksiin. Ehdokkaiden yksityiselämän jättäminen kampanjoiden ulkopuolelle kuvastaa osaltaan sitä, että Suomi on nyt aikaisempaa suvaitsevampi maa.