Paavo Väyrynen: Karikatyyri vai ainoa mahdollinen kampittaja?

Profiilikuva
Blogit Linnanvahti
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikki presidenttiehdokkaat pitävät Ylellä puheen. Kuinka Paavo Väyrynen onnistui?

Odotukset ja ennakkoluulot

Paavo Väyrynen on rutinoitunut puhuja, joka ei yleensä papereita kaipaa. Onko maata ahkerasti puhujakeikoilla kiertänyt ehdokas malttanut laatia uuden, tv-yleisölle sopivan ja television mahdollisuuksia hyödyntävän puheen? Suuri osa osa vaaliohjelmien vaikutuksesta liittyy niiden synnyttämään jälkikeskusteluun. Antaisiko Väyrysen esiintyminen uutta puhuttavaa tiistain kahvipöytiin?

Mitä saimme?

Studiossa nähtiin vakava ja hyökkäävä ehdokas. Veikeä Väyrynen oli jäänyt kotiin. Seitsenminuuttisesta puheestaan Paavo Väyrynen käytti suuren osan ennakkosuosikki Sauli Niinistön roimimiseen. Tälle oli  syynsä: jotta Väyrynen onnistuisi viemään vaalin toiselle kierrokselle, hänen olisi kyettävä osoittamaan äänestäjäkuntaan resonoivia eroja itsensä ja Niinistön välillä, mikä ettei myös Niinistön kriittisiä virheitä. Nyt Väyrynen panosti syytöksiin, mutta niiden perusteluja kuultiin niukasti.

Arvio

Paavo Väyrynen sekä kärsii että hyötyy maineestaan Suomen omahyväisimpänä poliitikkona. Hänellä on suomalaiselle kulttuurille vieras tapa liioitella omaa rooliaan ja etevyyttään, samalla kun hän vähättelee muita. Pienessä mittakaavassa tai ovelammin tätä tekee moni muukin, mutta Väyrynen ei ole pienten mittakaavojen mies.

Väyrynen on osannut brändätä itsensä. Hän on viime vuosina vienyt itsensä ihailun tarkoituksellisesti yli niin, että se on kääntynyt  huumoriksi. Vaikka Väyrynen aidostikin pitää itseään ylivertaisena, hän osoittaa tunnistavansa tämän piirteensä ja voivansa nauraa sille.

Kellä muulla suomalaispoliitikolla on niin vahva brändi, että tämän tuotteita ostavat muutkin kuin omat kannattajat?

Muita Väyrysen brändin vahvuuksia ovat erottuvuus ja muistettavuus, joiden mukana tulee hitunen aseistariisuvaa tuttuuden tunnetta. Vaikka Väyrysen kanssa ei olisi samaa mieltä, hänessä on jotain tunnistettavaa.

Nyt studiossa nähtiin kuitenkin synkkä Väyrynen. Puhe oli kooste monista aineksista, joista perinteisiä puheenkirjoituksen oppeja hyödyntämällä olisi saanut irti enemmänkin. Myyntituotteiden kaupittelu oli tyylirikko.  Millaista jälkeä olisi syntynyt,  jos Väyrynen olisi hyökkäilyn ja mukikaupan sijaan avannut rohkeammin sisintään ja valottanut seikkaperäisemmin niitä huolia, jotka vielä kerran saivat hänet ehdolle?

Yhteenveto

Paavo Väyrynen on käynyt populistien työkalupakilla: vastakkainasettelu, hyökkäykset, mustavalkoisuus, uhkakuvat ja median syyttely olivat keskeinen osa esiintymistä.

Huumori olisi auttanut herättämään myötämieltä ehdokkaaseen kriittisemmin suhtautuvissa ja lämmittänyt varmasti Väyrysen omiakin kannattajia. Tehokeinona käytetty toisto auttoi erottumaan ja juurruttamaan asialistan keskeisiä kysymyksiä kuulijoiden mieliin.

Väyrynen haluaa esiintyä ainoana Sauli Niinistön uskottavana haastajana, mutta näillä eväin hänen riskinään on muodostua oman roolinsa karikatyyriksi.