Blogit

Suomen Kuvalehden politiikan toimittajat Tuomo Lappalainen ja Heikki Vento sekä dosentti ja Vaasan yliopiston InnoLabin johtaja Mari K. Niemi seuraavat presidentinvaaleja ja arvioivat kampanjan käänteitä.

Matti Vanhanen veti varman päälle, vaikka juuri nyt riski olisi kannattanut

Blogit Linnanvahti 12.1.2018 10:39
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Kaikki presidenttiehdokkaat pitävät Ylellä puheen. Kuinka Matti Vanhanen onnistui?

Odotukset ja ennakkoluulot

Keskustan Matti Vanhanen on erittäin rutinoitunut ja monen mielestä myös rutikuiva esiintyjä. Asiapoliitikolta oli lupa odottaa nytkin asiaa, mutta pyrkisikö hän järkeen ja viisauteen vetoavien argumenttien lisäksi vaikuttamaan myös yleisön tunteisiin? Suurin paine kohdistui siihen, miten erottua edukseen gallupeja johtavasta Sauli Niinistöstä, jota suurin osa keskustalaisistakin aikoo äänestää.

Mitä saimme?

Puhe oli tasaisen varma suoritus, mutta esityksenä se olisi hyötynyt selkeämmistä kohokohdista. Toisin kuin osan muista ehdokkaista, Vanhasen ei asiakysymysten osalta juuri tarvitse tehdä itseään tutuksi. Hän on itsekin todennut olevansa valtaosin samoilla linjoilla vaalin ennakkosuosikin Sauli Niinistön kanssa. Silti nytkään ei saatu kovin suoria vastauksia siihen, miksi Niinistön sijaan kannattaisi äänestää Matti Vanhasta.

Muutamia ovelia koukkuja puheessa kyllä oli. Vanhanen painotti kentällä oppineensa, että suomalaiset eivät nyt pelkää sotaa tai koe olevansa uhan tai vaaran alla. Vaalikeskusteluissa ovat korostuneet erilaiset uhkakuvat, mikä hyödyttää istuvaa presidenttiä. Jos tilanne vaikuttaa jollain tavalla herkältä, on kansalaisilla vähemmän halua tai uskallusta muutokseen. Tätä korttiahan tasavallan presidentti Urho Kekkonen taitavasti käytti: jännitteisessä maailmassa oli vain yhdet ratkaisun avaimet, ja ne olivat hänen taskussaan.

Osaa muista vaalin haastajista Vanhanen pyrki hätistelemään korostaessaan omaa aitoa kiinnostustaan niihin asioihin, joista presidentti päättää. Argumentti oli hyvä, mutta tätä motivaatiota olisi voinut rakentaa puheeseen enemmänkin.

Vaikka kielellä ei varsinaisesti leikitelty, mukana oli hyviäkin hetkiä. Mieleen jäivät kiteytykset, kuten se, ettei Naton ja Venäjän rajaa kannata asettaa Suomen kohdalle, ja että kansanvalta tarkoittaa yhteistä harkintaa.

Arvio

Matti Vanhanen käy nyt kovin toisen näköistä presidentinvaalia kuin vuonna 2006, jolloin hän, muun muassa Sauli Niinistön ohella, haastoi vahvaa ennakkosuosikkia Tarja Halosta.

Toki aikakin oli silloin toinen. 2000-luvun alun kampanjoissa nähtiin monenlaisia persoonapoliittisia kokeiluja, ja esimerkiksi ehdokkaiden nettipäiväkirjat olivat muodissa. Yksityiselämän valikoidulla julkistamisella ehdokkaat tarjosivat äänestäjille samastumispintaa. Vanhanenkin nähtiin päiväkirjansa sivuilla kotoisissa valokuvissa siivoamassa, ja hän kertoi pienistä arjen sattumuksista ja politiikan ulkopuolisia ajatuksistaan.

Sittemmin siipensä yksityiselämän kohuissa polttanut Vanhanen ei enää esiinny yhtä vapautuneesti, minkä vuoksi poliitikkona tuttu ehdokas voi jäädä suurelle yleisölle ihmisenä ja persoonana etäiseksi.

Ehdokkaiden kannattaa kertoa äänestäjille, miten minusta tuli minä. Kuinka kasvoin presidentillisiin mittoihin?

Tunnekontaktin solmiminen äänestäjiin ei edellytä yksityiselämän paljastuksia, enkä niitä edes suosittelisi. Parempi keino on esimerkiksi omien motiivien, tarkoitusperien ja maailmankuvan rakentumisen kuvaaminen elämäntarinan yleisten, mutta persoonallisesti esitettyjen piirteiden kautta.

Mitä silloin tunsin, mitä tuosta kokemuksesta opin, kuinka kasvoin ihmisenä? Miten näkemäni, kokemani ja oppimani kasvatti ja hioi minusta presidenttiaineista?

Yhteenveto

Puhe oli asiallisen varma, mutta myös riskitön suoritus. Kun jo koetellut keinot eivät ole tehonneet ylivoimaiselta vaikuttavaa ennakkosuosikkia vastaan, olisi kannattunut rohkeammin kokeilla jotakin uutta.

Ehdokkaan persoonan, tarinan, hänen henkisten vahvuuksiensa, motivaationsa ja arvojohtajan ominaisuuksiensa suunnalta olisi voinut löytyä jotakin sellaista kiinnostavaa, joka olisi nostanut Vanhasen vahvemmin viikonlopun puheenaiheeksi.

On turvallista listata asioita, joista kenenkään on vaikea olla eri mieltä. Samalla kuitenkin menetetään mahdollisuus herättää keskustelua, tunteita ja erottua muista ehdokkaista. Juuri näitä kolmea asiaa Vanhasen kampanja vielä olisi kaivannut, koska ehdokkaan kokemus ja asiapuolihan ovat jo kunnossa.

Linnanvahti -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.