Laura Huhtasaari tarjoaa itsepäistä lämpöä ja kovia puheita

Kaikki presidenttiehdokkaat pitävät Ylellä puheen. Kuinka Laura Huhtasaari onnistui?

Odotukset ja ennakkoluulot

Olen aiemmin kuullut Huhtasaarelta hyvin valmisteltuja puheenvuoroja, joten uskoin hänen turvautuvan ammattimaisesti tehtyyn puheeseen. Ehdokkaista kokemattomimman kannattaisi ottaa siinä mielessä varman päälle. Odotin myös aiemmista esiintymisistä tuttua säteilevää hymyä ja tunneskaalan hyödyntämistä liikuttumisesta tuohtumukseen. Myös välittömyydestä viestivä spontaanius on ollut toistuva elementti Huhtasaaren esiintymisissä. Suurimmat kysymysmerkit olivat, kuinka kovaa maahanmuuttopuhetta kuulisimme ja miten ehdokas hallitsisi tunneskaalan. Onnistuisiko hän esimerkiksi perheestään puhuessaan liikuttamaan niitäkin, jotka eivät ole hänen ilmeisimpiä äänestäjiään?

Mitä saimme?

Vaikka Huhtasaaren puheessa oli ehdokkaalle ominaista valoisuutta ja spontaania kontaktia yleisöön, puhe oli pettymys. Esityksen sisältö oli lähinnä slogantyyppistä listausta ehdokkaan vaaliteemoista. Koska Huhtasaari ei tällä kertaa puhunut omasta tarinastaan, tunneskaala jäi odottamaani kapeammaksi.

Huhtasaarta muissa yhteyksissä jo kuulleille tarjolla ei ollut uutta. Koska ehdokas ei avannut omaa tarinaansa tai motiivejaan presidentiksi, hän tuskin pääsi lähemmäs niitä kuulijoita, joille hän on vielä vieras.

Klassiset puheenkirjoituksen opit olisivat tarjonneet melko yksinkertaista apua viestin jäsentämiseen, karsimiseen ja yleisöön vaikuttamiseen. Jäin kaipaamaan yllättävää, kiinnostuksen herättävää aloitusta ja yleisön suopeuden varmistamista esimerkiksi ehdokkaaseen itseensä kohdistuvan huumorin keinoin. Puhe olisi hyötynyt myös tarkemmin valitun pääsanoman pitävästä argumentoinnista vaikkapa havainnollistuksia, tarinallisuutta ja tunteita apua käyttäen.

Arvio

Kasvokkain tavattuna Laura Huhtasaari on ystävällinen ja välitön. Helposti lähestyttävä, pää kallellaan kansalaisten murheita torilla kuunteleva ehdokas kerää nopeasti ihmisiä lähelleen. Mediassa puitteet ovat toisenlaiset, mutta vaikutelmassa on paljon samaa. Kamerat eivät juurikaan kangista Huhtasaarta, joka pyrkii vastaamaan toimittajien tiukkoihinkin kysymksiin sitkeästi hymyä tarjoamalla. Hänen maahanmuuttopuheensa voivat olla kovia, mutta Huhtasaari itse kohtaa ihmiset lämpimästi.

Esimerkiksi vaalivideossaan Huhtasaari on hyödyntänyt tunteisiin vetoavasti äitiyttään.  Hänellä on ”tunteiluun” enemmän varaa kuin useimmilla muilla poliitikkonaisilla, koska kovat maahanmuuttopoliittiset puheet pitävät huolen siitä, ettei häntä tulkita politiikkaan liian pehmeäksi.  Samalla äitiyteen kulttuurisesti liitetyt hyveet, kuten ajatus huolenpidosta ja vilpittömästä rakkaudesta helpottavat suomalaisittain jyrkän maahanmuuttopolitiikan tarjoilua.

Vaatii kanttia ja sitoutumista lähteä presidenttiehdokkaaksi sillä poliittisella kokemuksella, joka Huhtasaarella on. 

Huhtasaari on rohkea. Presidenttiehdokkaiden saama julkisuus on intensiteetiltään jotakin aivan muuta, kuin mihin hän on tottunut. Painetta lisää se, että myös puolueen menestystä tullaan arvioimaan hänen onnistumisensa kautta.

Yhteenveto

Puhe oli sisällöltään ja tyyliltään suunnattu perussuomalaisten omien kannattajien herättelyyn, ei niinkään gallup-johtaja Sauli Niinistön haastamiseen.

Livepuheen ja tentin tarkoituksena on tutustuttaa ehdokkaisiin ja myös testata heidän paineensietokykyään.

Vielä lyhyeen kokemukseensa nähden Huhtasaaren kantti kesti illan paineet varsin hyvin. Suurimmat aplodit kuuluvat silti studioyleisölle, jonka suoritus oli tällä kertaa täysi kymppi.

Kamera vangitsi sen voiman, joka yleisön taputuksilla ehdokkaaseen tenttiosuudessa oli. Tämä on hyvä muistutus meille kaikille siitä, että kovissa paikoissa kannustus kannattelee.