Suomen Kuvalehden politiikan toimittajat Tuomo Lappalainen ja Heikki Vento sekä dosentti ja Vaasan yliopiston InnoLabin johtaja Mari K. Niemi seuraavat presidentinvaaleja ja arvioivat kampanjan käänteitä.

Huhtasaaren kohutut gradukohdat: Viitteet miten sattuu, lainatut tekstit mainitsematta

Tuomo Lappalainen
Blogit Linnanvahti 17.1.2018 13:44
Kollega Pekka Ervasti kirjoitti aamun Maaseudun Tulevaisuudessa oivaltavasti siitä, kuinka näissä presidentinvaaleissa ehdokkaiden taustoja on reposteltu poikkeuksellisen vähän muutamiin aikaisempiin kertoihin verrattuna. Kuten kaikki vedenpitävät tosiseikat, tämäkään sääntö ei kuitenkaan olisi mitä...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tuomo Lappalainen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Jokainen graduja tehnyt ymmärtää, ettei gradu ole mikään absoluuttinen ”totuus”. Voi sanoa, että kaikkien gradut ovat enemmän tai vähemmän aikaisempien tietojen varassa. Harva todellista uutta keksii. Aikaisemmin korkeakouluissa on ollut tapana katsoa pilkujen paikkoja. Näyttää siltä, että vielä joku sitä harrastaa. -Taustalla on tietysti halu mollata Huhtasaarta.

Kaikki ymmärtää että gradun kanssa harjoitellaan akateemista tutkimusta, eikä ”gradu ole mikään absoluuttinen ”totuus”.

Huhtasaarta ei kuitenkaan kritisoida siitä ettei gradu tuo mitään uutta akateemiseen maailmaan, vaan siitä että Huhtasaari näyttää fuskanneen harjoituksessa.

Jos akateeminen epärehellisyys presidentissä ei vaivaa, niin siitä vaan Huhtasaarta äänestämään.

Nimimerkki JJohannes PiF-foorumeilla:

”Löysin muuten taas lisää Henriikka Hoffrénilta plagioitua kamaa, jota Tiainen ei ollut vielä huomannut. Huhtasaari sivu 16-17 ”Usein vallalla ollut…”, Hoffrén sivu 19-20.

EDIT: Sori, alkaakin jo kohdasta ”Berry on muotoillut nelivaiheisin akkulturaatiomallin kuvaamaan…”

Joku voisi vetää tuon Urkundin tai vastaavan läpi.

Lähde:
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=2&t=202113&start=47265#p13505345

Kummallista koko tässä keskustelussa on se – kuten tässäkin artikkelissa – että kirjoittaja ikään kuin halutaan vapauttaa vastuusta ja syy koetetaan langettaa instituution tai sen edustajien niskaan. On aivan turha syyllistää itse opinahjoa ja ohjaajia – vastuu aina kirjoittajalle. Jos Huhtasaari huijaa, niin vastuu on Huhtasaaren. Se on näin yksinkertaista. Lieventävät asianhaarat ja itse teon mahdolliset taustat ja vakavuus tutkitaan aina erikseen, ja lähtökohtaisesti opiskelija on syytön, ellei näyttö vahvasti tue muuta tulkintaa.Nyt asia tutkitaan – hyvä niin. Se on Huhtasaarenkin etu.

Näin ainakin maailmalla – tosin Suomessa tuntuu olevan vallalla jonkinlainen ei-haittaa-että-huijaa-jos-ei-jää-kiinni -mentaliteetti, ja jos jää kiinni, niin sitten vaan pyydetään anteeksi ja kaikki synnit on anteeksi annettu. Tai sitten osoitellaan sormella muualle. Valehtelu on hyväksyttyä arkipäivää – kaikkihan niin tekevät. Korruption yksi muoto tämäkin.

Heikki K: Tottakait jota kuinkin kaikki tieto on aiemman tiedon varassa. Kysymys ei ole tästä. Kysymys on siitä, että Huhtasaari on mahdollisesti esittänyt muilta otettua tekstiä omanaan. Jos on niin, niin tämä on plagiointia. Plagiointi on varastamista – toisen kirjoittajan kirjallisen omaisuuden luvatta ottamista. Opinnäytetöiden, varsinkaan gardujen, ei tarvitse olla varsinaiselta tieteelliseltä anniltaan mitenkään maata kaatavia, mutta yksiselitteinen vaatimus niille on, että tuotos on kirjoittajan oman tutkimusprosessin tulosta – tekstiä myöden. Mikäli näin ei ole, niin silloin opiskelija ei ole täyttänyt kaikkia tutkintovaatimuksia ja tutkinto on mitätön. Tämän luulisi olevan aika helppo tajuta – saman asian voi laittaa melkein mihin tahansa muuhunkin kontekstiin.

Edit edelliseen: gardujen -> gradujen

Voi tätä loanheittoa mutta ei se mitään kyllähän tämän tietää kun eivät muuten pärjää Lauralle

Saksassa Merkelin hallituksista on lähtenyt pari ministeriäkin kun väitökset on hylätty plagioinnin vuoksi.
Meillä plagiointi ei heilauta presidenttiehdokasta mitenkään. Rivit vain tiivistyvät.
En nyt aivan vapauttaisi Jyväskylän yliopistoakaan sillä tarkastus lienee tehty metrimitalla.

Itse useita graduja ja opinnäytetöitä ohjanneena voin kertoa, että ohjaaja ei kerkiä joka ainoaa sanatarkkaa lainausta etsimään ja paljastamaan. (Useissa yliopistoissa lienee nykyään käytössä jokin koneellinen systeemi juuri tästä syystä.) Käytännössä plagiointiyritykset usein paljastuvat jo siitä, että tekstin eri osat ovat kieliasultaan eritasoisia ja erityylisiä, Tiaisen blogin mukaan näin saattaisi kyllä olla myös Huhtasaaren gradun laita.
Omille opiskelijoilleni teroitan jo kandidaatintyön alla, että siteerata saa periaatteessa aina, mutta olennaista on, että jokaisen tiedon ja ajatuksen kohdalla on tehty selväksi, mistä ja keneltä se on peräisin. Tämä on perustason opinnäytetyössä vielä paljon tärkeämpää kuin se, tarjotaanko työssä jotain uusia omia ajatuksia. Toki jotain omaa refleksiota pitää olla, pelkästään lainauksista kokoon parsittua työtä ei voi hyväksyä.

Hiukan hämmentävää tämä, että Huhtasaaren kannatusjoukot tiivistävät rivejään, eivätkä suutu siitä, että maisteri Huhtasaari on mahdollisesti valemaisteri. Tiesivätkö he tämän koko ajan, onko heille se ja sama, jos vähän huijataan, vai ovatko he nielleet hämäyssyötin, jossa tehdään olkiukko toisten tekstien lainaamisesta yleensä, ja kiiruhdetaan kertomaan, että kaikkihan niin tekevät, miksi vain Huhtasaarta paheksutaan. Sivuutetaan kokonaan itse asia eli se, että Huhtasaari on kopioinut suoraan toisten tekstejä ja väittää kirjoittaneensa ne ihan itse. Vähän niin kuin minä lähettäisin kustantajalle Saari-nimisen semifiktiivisen käsikirjoituksen Suomen historiasta, ja väittäisin kirjoittaneeni sen ihan itse, vaikka olisin kopioinut tekstin ihan toisen kirjoittajan teoksesta.

Minä puolestani tein eilen pistokokeen parista satunnaisesta kohdasta Huhtasaaren gradun loppuluvusta siten, että otin pari lausetta ja googlasin tuleeko osumaa netistä ja heti ensimmmäinen tuotti tuloksen, josta toisella foorumilla (vauva-lehden yksi ketju aiheesta) jo mainitsin eilen, toinen ei tuottanut mitään. Tässä tuo eilinen tekstini:

”Tein pistokokeen Huhtiksen gradusta, ja näyttää pahasti siltä että Tiainen on oikeassa väittäessään, että kopiointi ja leikkaaminen ja liimaaminen ei rajoitu pelkästään noihin kolmeen aiemmin mainittuun kohtaan. Otin satunnaisesta kohdasta, 8.2. Loppupohdinta-luvusta tällaiset lauseet ja googlasin:

”Oman kulttuuriperinteen siirtäminen lapselle jää pääasiassa vanhempien vastuulle. Kouluhenkilökunnan tulisi ohjata ja kannustaa vanhempia ylläpitämään omia tapojaan ja perinteitään.”

Ja päädyin tällaiseen ilmeisesti v. 2002 julkaistuun lähteeseen nimeltä Monikulttuurisuus rikkautena. Kokemuksia Hakan päiväkodista. Ja sieltä löytyi tällaistä tekstiä:

”Oman kulttuuriperinteen siirtäminen lapselle jää pääasiassa vanhempien ja perheiden vastuulle. Perheen on tärkeä tiedostaa tämä tehtävä, ja päiväkotihenkilöstön tulisi ohjata ja kannustaa vanhempia ylläpitämään omia tapojaan ja perinteitään.”

Väittääkö joku oikeasti vielä että Huhtiksen runosuonesta olisi pullahtanut noin samanlaista tekstiä ihan vaan sattumalta?”

Tässä ei ole kopioitu siis koko tekstiä vaan sopivin osin nuo pari lausetta, kannattaa käydä tuolla toisella foorumilla, missä pystyin boldaamaan lainatut tekstinosat. Olettaisin, että muutakin vastaavaa löytyy, Tiainen ainakin antoi ymmärtää, että kopiointia olisi enemmänkin löydettävissä.

Tämähän on kuin USA:ssa. Viimeiseen asti säästetään sensaatiopaljastusta vastustajasta eli tässä tapauksessa rasistisena ja äärioikeistolaisena pidetystä ehdokkaasta.
Ja ikäänkuin joku opiskelijan gradu olisi jotakin. Valtaosa vain turhanpäiväisiä papereita, melkeinpä simputuksen luonteisia.
Ja nyt on ilmeisesti tajuttu jo ettei näiden teettämisessä ole mitään järkeä. Vuosittain tuhansia tunteja käytetään tähän järjettömään toimintaan. Voitaisiin hyvin korvata muutamilla esseillä.
Voitteko muuten mainita joitakin merkittäviä, itsenäisiä graduja.

3 tutkintoa Helsingin yliopistossa suorittanut

Presidenttikandidaatteja arvostellaan mm. puhetekstien perusteella. Kertoiko joku Suomen uudeksi presidentiksi pyrkijä TV1 puheensa taustatyön ja tekstilaatijan nimen, oppilaitoksen & työpaikan, oppiarvon, ammatin…?
Jos julkisten -miljoonille jaetun medianviestin alkuperäinen laatija on muu kuin tekstit omanaan julkisuuteen jakava, niin eikö se ole aitoa sumutusta, plagiointiviestintää?

Nyt ei keskustella siitä kuinka ansiokas gradun pitäisi olla. Lukija saa vapaasti arvioida sen vaikka nipuksi ”turhapäiväisiä papereita”. Nyt keskustellaan siitä saako muilta varastettua esittää omakseen?

Väitättekö todella, että gradut ovat itsenäisesti tehtyjä omaperäisiä tutkimuksia, jotka osoittavat ylioppilaan kykyä tehdä tutkimusta ja hallita tutkimusmenetelmiä. Enemmän tai vähemmän kaikki ovat jollakin tavoin kopsattuja. Ja usein nämä parhaimmat opiskelijat ovat suorastaan opettajien ja professoreiden ohjattuja robotteja opinnäytteen otsikosta, tutkimusasetelmasta lähtien.
Liiallista nimetöntä lainaamista ei sinällään pitäisi tietenkään tehdä, mutta en tätä nuoren opiskelijan kovin suurena syntinä jaksa pitää,en ainakaan jos asialla pyritään tuhoamaan parikymmentä vuotta myöhemmin presidenttiehdokkaan maine.

Nimetön lainaaminen on totaalisen eri asia kuin viitteellä merkitty siteeraus tai referointi. Ensimmäinen on sekä tutkimusetiikan että tekijänoikeuslain kannalta rikkomus, jälkimmäinen on tutkimuksen tukemista aiemmin tutkitulla tai rinnastamista, eri näkemysten tuomista esiin. Tämä on täysin perusasiaa. Persut ovat mitä ilmeisemmin sekä valeuutisten että valetutkimuksen ammattilaisia.

Kai nyt jokaisen presidenttiehdokkaan koulujutut käydään läpi tasapuolisuuden nimissä? Ai ei vai? No aika jännä, että vain yhteen keskitytään.

”Kaikkihan sitä tekee” ja ”ei yliopisto-opiskelijalta voi vaatia” näkyy olevan useiden kommentoijien argumenttina täällä ja Tiaisen blogissa. Lisäksi Tiaisen blogissa vaaditaan, että hänen pitäisi tasapuolisuuden nimissä tarkastaa muidenkin tekstit, mikä nyt on sanomattakin aika huvittavaa.

Lähes kaikki gradunsa tehneet voivat kertoa että ”kaikki eivät tee sitä”. Kappaleiden tai kokonaisen sivun ottaminen joltakin toiselta ja lähdeviitteiden sotkeminen ovat melkein täydellisellä varmuudella tahallista plagiointia. Nyt siis puhutaan yliopiston päättötyöstä, eikä mistään kolmosluokan esseestä.

No kyllä tässä nyt kieltämättä gradun muutama vuosi sitten kirjoittaneena, siteerauksiin ja lähdeviitteisiin ja omaan ajatteluun kovasti panostaneena ja lopputuloksesta ylpeänä hiukan tympii kuulla, että noinhan ne kaikki tekee. EI TEE. Ne tekee, joilla antaa laiskuus, moraali ja ylpeys myöten.

Onneksi on TurnIt/muu plagiaattiohjelmisto nykyisin kaikkialla käytössä, ei tämmöiset härskeimmät huijarit pääse enää läpi.

Teon tuomittavuus riippuu siitä, mitä kopioi. Jos selostaa yleisesti tunnettua standarditekstiä, esimerkiksi regressiomallin oletuksia ja rajoituksia lopputyön menetelmäosassa, kopiointi on yhä tuomittavaa mutta ei kovin vakavaa. Sellainen johtaa huomautukseen, riippuen kopioinnin laajuudesta.

Toisen ideoiden, synteesin ja johtopäätösten kopiointi on jo vakavampi rike. Näkemäni kopioidut kohdat Huhtasaaren lopputyöstä ovat synteesiä: aikaisemmassa kirjallisuudessa esiintyvien ideoiden kokoamista yhteen uudeksi, saumattomaksi kokonaisuudeksi. Siinä esitetään uusi yhteenvetotulkinta aikaisemmista ideoista. Tässä tulkitsijan rooli ei ole pelkästään kokoava vaan myös uutta rakentava synteesin kautta. Tällaisen tekstin plagiointi on jo vakavampi rike, jonka tulisi johtaa gradutyön hylkäämiseen.

Vakavimmat rikkeet olisivat esimerkiksi tutkimusaineiston ja tutkimustulosten keksimistä tai olennaista vääristelyä. Tällaisesta en ole nähnyt evidenssiä — tosin graduissa harvemmin varsinaista uutta tieteellistä tutkimusta raportoidaankaan.

Huhtasaaren rike näkemäni perusteella on siten jonkun toisen henkilön tekemien kokoavien ja uusien tulkintojen esittäminen ominaan. Siinä aletaan olla jo alueella, jossa lopputyö joko pitäisi kokonaan hylätä tai ainakin antaa tekijälle vakava huomautus, velvoittaa plagioitujen kohtien oikaisemiseen ja alentaa lopputyön arvosana minimiarvosanaksi.

Mikäli lopputyö päätetään hylätä, sen tulisi johtaa myös Huuhtasaaren loppututkintotodistuksen mitätöimiseen.

Viitteiden muuttaminen on tuossa se asia, joka selkeimmin osoittaa tahallisuuteen. Minun lopputyö koki samanlaisen kunnian. Sattumalta plagioijan työ osui minun silmiin ennen hyväksyntää. Hylky tuli, kun tarkastaja oli verrannut sivuja keskenään.

Silloinkin viitteet sekaisin ja väärin, mikä osoitti että plagioija ei ollut lukenut alkuperäisiä lähteitä ollenkaan. Kopioinut vain muiden koosteita peräkkäin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *