Tšernobylin kaasunaamarit ja journalismin moraali
Pripjatin autiokaupungissa lähellä Tšernobyliä törmäsin makoisaan journalistis-eettiseen ongelmaan.
Tiedättehän ne kuuluisat lasten koon kaasunaamarit, joita lojuu hylätyn koulun lattialla? Ne joista on vuosikaudet otettu dramaattisia kuvia osoittamaan, kuinka koululaisillekin tuli äkkilähtö, kun Tšernobylin ydinvoimalassa räjähti aamuyöllä 26. huhtikuuta 1986?
Siis nämä:
Ikävä kyllä todellisuus pilaa tälläkin kerralla hyvän draaman.
Paikalliset oppaat kertovat avoimesti, ettei kaasunaamareita ollut ruokasalin lattialla 26. huhtikuuta. Niitä säilytettiin väestönsuojeluharjoituksia varten pahvilaatikoissa koulun kellarissa, mistä joku on ne vuosien saatossa raahannut yläkertaan. Niitä ei käytetty onnettomuuspäivänä, ja miksi olisi käytettykään: pripjatilaiset eivät tienneet olevansa vaarassa, ja vaikka olisivat tienneetkin, nämä kemiallisten myrkkyjen torjuntaan tarkoitetut naamarit olisivat olleet hyödyttömiä.
