Blogit

Merkintöjä mullistuksista

Onko Israelin vertaaminen natseihin EU:n mielestä antisemitismiä?

Blogit Lindholm/Jari Mr 19.4.2016 12:52
Jari Lindholm
1960–2016.

Aamun Helsingin Sanomissa kerrottiin Ruotsin vihreästä asuntoministeristä Mehmet Kaplanista, joka on joutunut eroamaan liikuttuaan turkkilaisten äärinationalistien seurassa ja verrattuaan Israelin valtiota natseihin.

”On paljon yhtäläisyyksiä, joita monet juutalaiset ovat todistaneet”, Kaplan on sanonut Hesarin mukaan. ”1930-luvulla – natsi-Saksan aikana – poikkeavina pidettyjen ihmisten piti jatkuvasti perustella, miksi he olivat valinneet elämäntapansa.”

”Ja mielenkiintoista [–] on se, että israelilaiset käsittelevät palestiinalaisia hyvin samanlaisella tavalla, jolla käsiteltiin juutalaisia 1930-luvulla.”

Tässä kohtaa juttu muuttuu jännittäväksi.

”Israelin lähetystö Ruotsissa arvosteli sunnuntaina Kaplanin lausuntoa kovasanaisesti”, Hesari kertoo. ”Se vetosi muun muassa EU-parlamentin antisemitismin vastaisen työryhmän laatimaan listaan siitä, mikä voidaan määritellä antisemitismiksi. Tällä listalla mainitaan Israelin politiikan vertaaminen natsi-Saksan toimintaan.”

Asia oli pakko tarkistaa. Toden totta: noin on Israelin Ruotsin-suurlähettiläs Isaac Bachman sanonut.

Mikä kiinnostavinta, Bachmanin mainitsema lista todella on olemassa.

EU-parlamentin antisemitismin vastaisen työryhmän sivuilta löytyy Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen EUMC:n vuonna 2005 laatima ”alustava määritelmä”, jossa nimenomaan listataan yhdeksi antisemitismin ilmentymäksi ”Israelin nykypolitiikan ja natsien toiminnan vertaaminen”.

Eikä siinä kaikki. Dokumentissa todetaan antisemitismiksi myös ”kaksinaismoraali”: ”sellaisen käytöksen vaatiminen Israelin valtiolta, jota ei edellytetä miltään muulta demokraattiselta maalta”.

Onko suurlähettiläs Bachman siis oikeassa? Onko Israelin vertaaminen natseihin EU:n mielestä antisemitismiä?

Ei.

Sattuu nimittäin olemaan niin, että EU:n perusoikeusvirasto FRA – EUMC:n seuraaja – luopui määritelmän käyttämisestä ja poisti sen nettisivuiltaan kaksi ja puoli vuotta sitten. (Sitä ennen se ehti tosin levitä laajalle: esimerkiksi Yhdysvaltojen ulkoministeriö viittaa siihen yhä.)

Opetus? Svenska Dagbladet olisi voinut pienellä vaivalla haastaa suurlähettilään. Ja olisi sen ehkä voinut tehdä Hesarikin.

 

Vouhottajille tiedoksi: tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa asuntoministerin erottamiseen. Siitä on siis turha viritellä keskustelua.