Me emme tiedä pakolaisista mitään

Profiilikuva
1960–2016.

Maahanmuuttovirastolle sattui pari viikkoa sitten moka. Vaikka virasto on kulkenut kauas Eila Kännön ajoista ja siellä on nykyisin töissä asiansa osaavia ihmisiä, joku hölmö meni kirjoittamaan tiedotteeseen, että turvallisuustilanne Irakissa, Afganistanissa ja Somaliassa on ”viime kuukausina hiljalleen parantunut”.

Siitäkös riemu repesi. Vanha vitsi Nobelin rauhanpalkinnosta lähti uudelle kierrokselle. ”Voinkin tästä palata töihin johonkin sanomalehteen ja alkaa julkaista juttuja mistä vain aiheesta minua huvittaa, kun kerran turvallisessa maassa asustan”, irvaili Suomessa turvapaikkaa odottava irakilaistoimittaja.

Migrissä tiedetään aivan varmasti, että Bagdadia on autopommitettu rajummin kuin kuukausiin ja että taleban on tekemässä uutta tulemista Afganistanissa. Kun hallitus kuitenkin samaan aikaan penää tiukennuksia turvapaikkaratkaisuihin, jotain piti tehdä, ja niinpä tiedotteeseen luiskahti alkeellisin mahdollinen Stubb-luokan emävalhe.

Mutta jos väite turvallisuuden kohenemisesta ei kestä päinvaloa, eivät viraston suomalaisten arvostelijoiden argumentitkaan kaksisia ole. Niissä on aivan yhtä alentuva, uuskolonialistinen, argumentoijan kallisarvoista asiantuntemusta korostava sävy: tulkaa kaikki meille turvaan, me Jopoilla tsygäilevät partahipsterit kyllä tiedämme kuinka turvaton teidän kurja maanne on.

Ette tiedä. Enkä minäkään tiedä, vaikka ramppaan siellä alinomaa.