Islamisoitu radikaali on pahempi kuin radikaali islamisti
Brysselin pommi-iskujen jälkeen eräs tuttu terrorismitutkija lausui toivomuksen, että kenties tällä kerralla voisimme ensin pohtia ”miten” ja vasta sitten ”miksi”.
Parhaan näkemäni analyysin esitti viime elokuussa Belgian liittovaltion poliisin terrorisminvastaisen yksikön veteraani Alain Grignard, jota West Pointin sotilasakatemian terrorismitutkimuslaitoksen lehti CTC Sentinel haastatteli.
Grignard opettaa poliittisen islamin tutkimusta Liegen yliopistossa ja on ollut 30 vuotta mukana tuhoamassa jihadistisoluja Belgiassa. Poliisikollegat ovat antaneet hänelle lempinimen Professori, ja Wall Street Journal -lehti on kutsunut häntä ”Belgian salaiseksi aseeksi terrorismia vastaan”. Kova jätkä siis.
Grignardin mukaan suurin ongelma on, että toisin kuin eurooppalaissyntyiset terroristit al-Qaidan kulta-aikana, Isis-järjestön värväämät nuoret belgialaismuslimit eivät ole radikaaleja islamisteja vaan ”islamisoituja radikaaleja”: slummeissa kasvaneita ja yhteiskuntaa vastaan kapinoivia taparikollisia, jotka olivat paatuneita sosiopaatteja jo ennen kuin Isisin propaganda ja sotakokemukset Syyriassa tekivät heistä uskonnollisia fanaatikkoja.
He eivät toisin sanoen tarttuneet väkivaltaan islamin vuoksi vaan islamiin väkivallan vuoksi.
”Kun he palasivat Syyriasta, he eivät pelänneet kuolemaa”, Grignard sanoo haastattelussa. ”Näillä kavereilla on tulitaisteluista ehkä enemmän kokemusta kuin meidän kommandoillamme.”
Isisiin liittyminen on jengiperinteen jatke, Grignard sanoo. ”Isis on eräänlainen superjengi.”
”Aivan kuten eurooppalaisissa jengeissä, kunnioitus on yhtä kuin pelko. Syyriassa he kokevat olevansa jotain. Jos joku ryppyilee, ammut sitä päähän.”
Monet joutuvat koukkuun jo vankilassa istuessaan tuomioita pikkurikoksista, Grignard sanoo.
”Radikaalien värvärien viesti muslimivangeille menee tähän tapaan: ’Sinun oli pakko turvautua väkivaltaan, koska kaltaisiasi syrjitään. Se oli vain itsepuolustusta. Jos nyt lähdet mukaan ajamaan yhteistä asiaamme väärentämällä papereita ja hankkimalla aseita, se on oikeutettua toimintaa joka lunastaa sinulle paikan paratiisissa.'”
***
Äkilliset veriteot kouraisevat syvältä. Sellaisina hetkinä kannattaa ottaa etäisyyttä ja hahmottaa mittakaavaa.
Tässä hengessä tarjoan tutkittavaksenne kaksi viivakaaviota. Ne perustuvat Marylandin yliopistossa toimivan START-tutkimuskeskuksen ylläpitämään Global Terrorism Database -tietokantaan, ja julkaisen ne tekijöiden luvalla.
Ensimmäinen kuvaa terrori-iskujen määrää Länsi-Euroopassa vuosina 1970–2014:
Vaikka sattumanvaraisesti iskevä itsemurhaterroristi kylvää älypuhelinten aikakaudella ympärilleen paljon enemmän pelkoa kuin IRA tai Baader-Meinhof 40 vuotta sitten, tosiasia on tämä: terrorin intensiteetillä mitaten Eurooppa eli synkintä aikaansa kauan ennen kuin kansainvälisestä jihadismista oli tietoakaan.
Edellisen rinnalle toinen kaavio:
Käyrä kuvaa terrori-iskujen määrää samalla ajanjaksolla Isisin synnyinmaassa Irakissa, jonne Yhdysvallat hyökkäsi 20. maaliskuuta 2003.