Islamisoitu radikaali on pahempi kuin radikaali islamisti

Profiilikuva
1960–2016.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Brysselin pommi-iskujen jälkeen eräs tuttu terrorismitutkija lausui toivomuksen, että kenties tällä kerralla voisimme ensin pohtia ”miten” ja vasta sitten ”miksi”.

Parhaan näkemäni analyysin esitti viime elokuussa Belgian liittovaltion poliisin terrorisminvastaisen yksikön veteraani Alain Grignard, jota West Pointin sotilasakatemian terrorismitutkimuslaitoksen lehti CTC Sentinel haastatteli.

Grignard opettaa poliittisen islamin tutkimusta Liegen yliopistossa ja on ollut 30 vuotta mukana tuhoamassa jihadistisoluja Belgiassa. Poliisikollegat ovat antaneet hänelle lempinimen Professori, ja Wall Street Journal -lehti on kutsunut häntä ”Belgian salaiseksi aseeksi terrorismia vastaan”. Kova jätkä siis.

Grignardin mukaan suurin ongelma on, että toisin kuin eurooppalaissyntyiset terroristit al-Qaidan kulta-aikana, Isis-järjestön värväämät nuoret belgialaismuslimit eivät ole radikaaleja islamisteja vaan ”islamisoituja radikaaleja”: slummeissa kasvaneita ja yhteiskuntaa vastaan kapinoivia taparikollisia, jotka olivat paatuneita sosiopaatteja jo ennen kuin Isisin propaganda ja sotakokemukset Syyriassa tekivät heistä uskonnollisia fanaatikkoja.

He eivät toisin sanoen tarttuneet väkivaltaan islamin vuoksi vaan islamiin väkivallan vuoksi.