Clinton vs. Trump: 84 miljoonaa voittajaa
Heräsin varhain tiistaiaamuna katsomaan 84 miljoonan muun tv-katsojan mukana Hillary Clintonin ja Donald Trumpin yhteenottoa.
Trump sai ensimmäisten 15 minuutin aikana paasaamalla läpi pari normaalijärkistä ajatusta vapaakaupan kiroista, mutta sen jälkeen Clinton kiillotti hänellä lattian. Tarvittiin vain yksi ihon alle mennyt piikki, ja republikaaniehdokas sinkosi raiteilta. Loput 75 minuuttia hän huusi, takelteli, niiskutti, huokaili ja pasmansa sekoittaneena tietenkin käveli jokaiseen Clintonin asettamaan ansaan.
Clintonin esitys oli vakaa, rento ja epäilemättä ”presidentillinen” mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta vailla intohimoa. Eipä sellaiseen toisaalta ollut sarjatulessa aikaakaan.
Väittelyn jälkeen alkoi keskustelu siitä, mitä hyötyä tästä kaikesta lopulta oli. Trumpin kannattajat joka tapauksessa pitävät suuren johtajansa suoritusta kirkkaana voittona. (”Huutavathan lapsetkin päälle aina kun heillä on asiaa”, perusteli eräs eläkkeellä oleva opettaja ehdokkaansa käyttäytymistä.)
On aivan mahdollista, etteivät kannatuskäyrät heilahda suuntaan tai toiseen. Todennäköisesti Trump ei menettänyt ketään, ja nähtäväksi jää, kuinka monta epäröivää äänestäjää Clinton voitti puolelleen.
Mutta ei väittelyiden merkitys vaaleihin rajoitu. Kun kaksi poliitikkoa asettuu puoleksitoista tunniksi 80-miljoonaisen yleisön eteen, julkisuuden valokeila on julma. Parhaassa tapauksessa pintaan nousee asioita, joita ei ole ennen tohdittu lausua ääneen.
Maanantain väittelyssä tuollaisia asioita olivat rasismi ja naisviha. Vaikka Clinton häviäisi marraskuun vaalit, hänen ansiokseen pitää tämän jälkeen laskea, että hän toi suorassa lähetyksessä Trumpin vastenmielisimmät puheet koko maailman tietoon.
Tämän jälkeen rasistista valhetta voi helpommin kutsua rasistiseksi valheeksi ja jokainen voi itsekseen pohtia, millainen on mies joka kutsuu naisia ”sioiksi” ja ”koiriksi”. Huonompiakin meemejä on Twitterissä nähty.