10 sarjaa, joita jokaisen pitäisi katsoa Netflixistä juuri nyt
Suoratoistopalvelu Netflixissä on satoja sarjoja. On helppo viettää koko ilta sarjatarjontaa selaillessa. Valitettavasti suurin osa niistä on kuraa. Tässä kymmenen katsomisen arvoista, joita ei tällä hetkellä näe helposti mistään muualta.
Orphan Black Scifi-sarja alkaa vauhdikkaana ja vähän hönttinä teinisarjana, mutta kehittyy nopeasti ajankohtaiseksi puheenvuoroksi klooniteknologian ongelmista. Tarina on omalaatuinen ja vetävä, ja sen vuoksi monet kauneusvirheet antaa anteeksi.
Americans Vaihtoehtoinen historia on aina ollut heikkouteni. Siksi Americansin lähtöidea kommunistivakoilijoista kylmän sodan aikaisessa Yhdysvalloissa on herkullinen. Vaikka aiheen käsittely on hitusen liian amerikkalainen ja seksikäs, sarjan tunnelma on sopivan synkkä ja vainoharhainen. Ja odotus kannattaa: vasta toisella kaudella homma lähtee kunnolla liikkeelle.
Better Call Saul Breaking Bad -spin-off herätti aluksi epäilyjä, mutta paljastui nopeasti lajityyppejä onnistuneesti yhdisteleväksi helmeksi. Niljan lakimiehen elämää seuraava sarja ei edellytä emosarjan katsomista, vaikka suositeltavaa sen katsomattomuus ei ylipäätään ole.
Fall Psykologinen Fall-trilleri on vastavoima kaikille tusinasarjamurhaajasarjoille. Fall inhimillistää pahan ja käsittelee monipuolisesti vallankäytön tasoja. Jamie Dornan tekee kylmäävän roolin psykopaattina, joka viettää kaksoiselämää: öisin vaanii menestyviä naisia, päivisin on täydellinen perheenisä ja sosiaalityöntekijä. (Dornan teki saman psykoroolisuorituksen Fifty Shades of Grey -elokuvassa.) Mutta sarjan tärkein hahmo on silti Stella Gibson, jota esittää intensiivisesti Gillian Anderson. Toinen kausi vie sarjaa epäuskottavuuden rajoille, mutta ei ihan yli. Ja senkin kyllä jaksaa pelkän Andersonin voimin.
Daredevil Frank Millerin sarjakuvien (siis niiden 1980-luvun sarjakuvien, jotka eivät tukehdu patrioottisuuteen ja rasismiin) ystäville Netflixin Daredevil on herkkua. Ei ihan yhtä mentaalisesti nihilistinen ja vinksahtanut, mutta riittävän synkkä. Karkkiväreillä kyllästettyjen Marvel-elokuvien rinnalla Daredevil voi olla jopa ahdistava. No joo, komediallisia elementtejä (hassun juristikaverin läpät) saisi olla vielä vähemmän, mutta palleassa tuntuvat fyysiset toimintakohtaukset ja järjestäytyneen rikollisuuden ahdistavuus antavat huonot vitsit anteeksi.
Agent Carter Ei yhtä synkkä ja ehdoton kuin Daredevil, mutta yhtä kaikki raikas supersankarisarja, joka toimii ilman noloa supersankari-etuliitettä. Agent Carter on sitä paitsi naissankari, joka toimii ilman noloa nais-etuliitettä.
Grace and Frankie On neljä syytä katsoa ikääntyvistä parinvaihtajista kertovaa komediaa: Lily Tomlin, Jane Fonda, Sam Waterston ja Martin Sheen. Veteraaninäyttelijät kannattelevat paikoin yksinkertaista komediaa. Joskus näyttelijöistä huokuu luottamus. Samassa veneessä katsojalla on helppo rooli.
Unbreakable Kimmy Schmidt Oikeasti hyviä hölmöjä tilannekomedioita on aivan liian vähän. Kimmy Schmidt on kliseinen hahmo, mutta traaginen taustatarina tekee naiivista hahmosta ristiriitaisen eli kiinnostavan ja vitseistä mustia eli hauskoja.
Hannibal Uhrilampaat-elokuvan varjossa ei ole kenenkään hyvä olla. Kaikki sen jälkeen tulleet filmisovitukset ovat epäonnistuneet. Mutta yllättäen Hannibal ei ole yksi niistä. Sarja on lämmennyt hitaasti, mutta omaperäiset näyttelijävalinnat ovat nostaneet sen yhdeksi kiinnostavimmaksi mainstream-jännityssarjoista.
Archer Ihan oma lajissaan. Veijarijännärianimaatio. Törkeä – rasistinen ja seksistinen. Ja koska olemme kasvaneet James Bond -uusintojen kanssa, osaamme nauraa juuri oikeissa kohdissa.