Transsukupuolisia, natseja ja keskiluokkaisia identiteettikriisejä

Olen elänyt vuoden ajan eräänlaisessa limbossa. Sen jälkeen, kun Mad Men viime keväänä päättyi, oikein mikään tv-sarja ei ole tuntunut miltään. Jokaisessa on jokin kauneusvirhe, joka ei ole nostanut sarjaa massan – vaikkakin laadukkaan massan – yläpuolelle.

Nyt olen löytänyt Mad Menin manttelinperijän, lähes täydellisen tv-sarjan: Transparent. Katsoin Amazon Studiosin tuottaman sarjan ensimmäisen jakson jo tuoreeltaan keväällä 2014 (silloin Amazon aloitti laajaa omaa tv-sarjatuotantoa ja se julkaisi pilottijaksot useasta sarjasta, joista vain osa pääsi tuotantoon), mutta jatkoin seuraamista vasta nyt, kun huomasin, että sarjan molemmat tuotantokaudet löytyvät Viaplay-palvelusta. Seuraavissa kappaleissa on luvassa juonipaljastuksia.

Transparent kertoo losangeleslaisesta Pfeffermanien juutalaisperheestä, jonka isä (erinomainen, monia palkintoja roolistaan pokannut Jeffrey Tambor) tulee vanhoilla päivillään ulos kaapista transsukupuolisena. Paljastus ravistelee lähipiiriä, eniten kolmea perheen aikuista lasta Sarahia, Joshia ja Alia, jotka myös alkavat etsiä omaa paikkaansa. Kun omasta isästä eli Mortista tulee Maura, ”Poppasta” ”Moppa”, lapset alkavat kyseenalaistaa itseäänkin. Jos isä on koko elämänsä joutunut naamioitumaan ja peittämään oman identiteettinsä, silloinhan koko lapsuus ja nuoruus on perustunut valheelle.

Sarjan luojan Jill Solowayn oivallus on nerokas. Kysymys on oleellinen: miten omat salaisuudet vaikuttavat lapsiin? Sarjassa Pfeffermanien perheen menneisyydestä paljastuu monia salaisuuksia, jotka on pidetty pimennossa, koska vanhemmilla on ollut kulissit pidettävänä yllä.