Ja suurin niistä on rakkaus – tv-sarja Love on aidompi kuin SuomiLove

Profiilikuva
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.

Jos taideteokselle on annettu nimi Rakkaus, mitä siitä pitäisi ajatella? 2010-luvulla on todennäköistä, että nimi on ironiaa. Niin ajattelin itsekin, kun kuulin syksyllä, että Judd Apatowilta on tulossa Netflixiin romanttinen komediasarja nimeltä Love. Apatow on käsikirjoittanut ja tuottanut viime vuosien isoimpia pöhlö(äly)komedioiaelokuvia (Morsiusneidot, Ihan yössä, 40 v. ja neitsyt, Paksuna…) Televisiossa Apatowin isoin menestys on Girls-sarja, jonka vastaava tuottaja hän on.

Love on Girlsin sukulainen – Yhdysvaltojen länsirannikon tyylitön serkkupoika. Los Angelesiin sijoittuva sarja kertoo kahdesta rakkauselämässä epäonnistuneesta kolmikymppisestä – Gus Cruikshankista (Paul Rust) ja Mickey Dobbsista (Gillian Jacobs). Kumpikin on rikkinäinen sielu, jotka sattumalta kohtaavat lähikaupassa ja sen jälkeen hakeutuvat toistensa seuraan.

Gus on stereotyyppinen passiivisagressiivinen nörtti, joka kulkee valtavan kokoinen koulureppu selässään. (Apatow on oudokkien puolella – aina Freaks and Geeks -sarjasta lähtien.) New Yorkerin kriitikko sanoi, että hintelän Gusin rinnalla Woody Allen vaikuttaa Paul Newmanilta. Mickey sen sijaan on nihilistinen kiehtova ihmisriepu, joka pysyy hädin tuskin kasassa kahvin, seksin ja lääkkeiden avulla. Jokainen katsoja näkee, että he elävät täysin eri maailmassa. Joku kliseisempi voisi sanoa, että heitä ei ole luotu toisilleen.

Mikä heitä yhdistää – sitä on mahdoton sanoa. Homma etenee ihan niin kuin todellisuudessa. Ihminen kiinnostuu toisesta, yrittää vähätellä kaikkea, mutta silti vilkuilee puhelinta minuutin välein josko tältä olisi tullut viesti. Love kuvaa tätä inhimillistä prosessia sympaattisesti, irvailematta. Love välttää banaaleja itsestäänselvyyksiä, joita popmusiikki ja televisiosarjat ovat vuosikymmeniä tuottaneet. Televisiossa rakkauteen liitetään aina romantiikkaa, mutta Love on täysin riisuttu tästä keinotekoisesta kuorrutteesta.

Vaikka romantiikka puuttuu, se ei tarkoita, että Love nauraisi rakkaudelle. Päinvastoin. Se on ottaa homman tosissaan. Gusin ja Mickeyn välinen yhteys näytetään erinomaisesti juuri pienten yksityiskohtien ja tilanteiden avulla. Kuinka hauskaa heillä onkaan, kun he lähettävät toisilleen kuvakaappauksia kolmannen henkilön tekstiviesteistä.