Seitsemän syytä, miksi Sherlock on maailman paras tv-sarja
Mikä on 2000-luvun tärkein yksittäinen tv-sarja? Tietenkin kysymys on mielipuolinen. Yhden korottaminen ylitse muiden on kohtuutonta. Monissa äänestyksissä The Wire on nostettu parhaaksi – jopa kaikkien aikojen parhaimmaksi. Väheksymättä tuota rikossarjaksi naamioitua sosiologista tutkielmaa aion nostaa toisen ehdokkaan: Sherlock (Suomessa esitetty nimellä Uusi Sherlock). Se on monella tapaa merkittävä sarja, mikä valkeni entisestään, kun katsoin uudestaan kaikki sarjasta toistaiseksi tehdyt yhdeksän puolitoistatuntista jaksoa.
Kerrontatapa Steven Moffatin ja Mark Gatissin luoman Sherlockin jaksot noudattavat enemmän tai vähemmän (usein vähemmän) Arthur Conan Doylen alkuperäisten Sherlock-tarinoiden kaavaa. Usein niiden sisällä on siemen salapoliisikertomuksesta, mutta jakson rakenne on aina kaikkea muuta kuin lineaarinen. Pitkät jaksot pitävät sisällään useita päällekkäisiä kerroksia ja mysteerejä. Juoni etenee nykäyksittäin ja virkistävällä tavalla ennalta-arvaamattomasti. Elokuvan mittainen jakso mahdollistaa eri mittaisten tarinalinjojen upottamisen sisäkkäin. Esimerkiksi Sherlockin ja tämän arkkivihollisen Jim Moriartyn kissi-hiiri-leikki jatkuu läpi sarjan.
Leikkaus Uskomattoman hauska ja innovatiivinen leikkaus luon sarjalle oman paniikinomaisen tunnelman. Nopeutuksia ja hidastuksia käytetään tehokeinoina, mutta ne ovat osa sarjan tyyliä eikä siksi tunnu päälleliimatulta. Muutenkin huippumoderni kuvakerronta on raikasta, kun se on yhdistetty luutuneeseen Sherlock-brändiin.
Näyttelijät Visualisoitu Sherlock on aina ollut alisteinen näyttelijälleen (Sherlock-näyttelijältä on aina vaadittu tiettyjä asioita – muun muassa pituus, komeus ja nenän profiili). Uuden Sherlockin kiehtovuus tulee Benedict Cumberbatchin omaleimaisuudesta. Vuonna 2010 sarjan alkaessa hän oli vielä tuntematon brittinäyttelijä, mutta nyt hän on yksi maailman halutuimmista miesnäyttelijöistä. Hänen näyttelemisensä on tarkkarytmistä ja näyttävää, hän puhaltaa etäiseen sosiopaattihahmoon lämpöä. Hahmosta olisi helppo tehdä karikatyyri, mutta Cumberbatch välttää sen. Rooli jäisi kuitenkin kolkoksi ilman vastaparia: Martin Freemanin näyttelemää Tohtori Watsonia, joka on monella tapaa Sherlockin vastakohta, muta silti vähintään yhtä tärkeä hahmo.
Huumori Uudessa Sherlockissa tunneskaala on laaja. Piinaavasta ja sadistisesta rikollisjahdista siirrytään luontevasti slapstick-komiikkaan. Huumori ja tragedia kulkevat käsi kädessä.
Kohtaukset Pelkkä The Sign of Three -jakson noin tunnin mittainen hääpuhekohtaus on katsomisen arvoinen. Sen jälkeen tekisi mieli nousta seisomaan ja alkaa taputtaa. Sarjassa käytetään paljon takaumia ja yllättäviä leikkauksia ja rinnastuksia.
Fanit Sherlockista on noussut ilmiö osittain faniensa tähden. Toisen kauden päättyminen Sherlockin ”kuolemaan” aiheutti laajan spekuloinnin: miten hän teki sen? Fanien teorioita otettiin mukaan kolmannen kauden avausjaksoon. Intohimoisia katsojia varten on muutenkin upotettu vihjeitä ja viittauksia Conan Doylen Sherlock-tarinoihin. Fanien ansiosta uusi Sherlock-erikoisjakso Abominable Bride tulee Suomessakin laajaan elokuvalevitykseen ennen tv-ensi-iltaa ensi tammikuussa.
Tunne ja äly Sherlock osoittaa, että kevyt ja painava, äly ja tunne eivät sulje toisiaan pois. Sarjaa voi katsoa pelkkänä vauhdikkaana viihteenä, mutta ei kannata: se on monikerroksinen älykäs ja jopa satiirinomainen draamasarja, joka kaiken uskomattoman kohkamisen alla tarkastelee ihmisyyden kysymyksiä.