Blogit

Televisio elää uutta kultakauttaan. Ilkka Pernu kirjoittaa siitä.

Homeland kommentoi Isisiä reaaliajassa

Blogit Lähetyssaarnaaja 24.11.2015 13:56
Ilkka Pernu
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.

Homeland-sarjan (Isänmaan puolesta) lokakuussa alkaneen viidennen kauden kahdeksannessa jaksossa avattiin Isis-terroristijärjestön ja siihen liittyvien solujen toimintaa. Sarjan hahmolle Peter Quinnille (Rupert Friend) selvisi, että terroristit aikovat laajentaa iskujaan lähi-idästä Euroopan pääkaupunkeihin. Reilu viikko ennen jakson esittämistä Isisin jäsenet tekivät Ranskan pääkaupungissa Pariisissa useita tuhoisia iskuja, joissa kuoli yli 130 ihmistä.

Homeland on viihteellistettyä (ja rasistiseksikin hakuttua) fiktiota, mutta onko se jo liian lähellä todellisuutta? Kun sarja alkoi neljä vuotta sitten, se ammensi jo tuolloin laimentuneesta 9/11-terroristijahdista. Uudella kaudella Homeland on siirtynyt Yhdysvalloista Eurooppaan ja samalla nykypäivään. Sen isot teemat ovat pelottavan ajankohtaisia: Venäjän toimet Ukrainassa, Edward Snowdenin tekemät valvontapaljastukset, Syyrian sota ja Isis-terroristijärjestön nousu. Maailmanpoliittinen tilanne on dramaturgian motivaattorina lähempänä kuin koskaan.

Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen tammikuussa uutisoitiin, että Homelandin viidennellä kaudella ei välttämättä olla Lähi-idässä eikä nähdä ”muslimipahiksia”, mutta sarjan tekijät vakuuttivat, että se ei johdu CH-iskuista, vaan ”taiteellisista syistä”. Vielä toukokuussa sarjan tuottaja Alex Gansa kertoi Daily Mailille, että Isis-järjestö on ”liian paha” esitettäväksi Homelandissa ja että sen ”barbaarisia” toimia ei tulla näyttämään sarjassa.

Kuusi viikkoa sitten alkanut Homelandin viides kausi on pelottavan ajankohtainen. Se kommentoi maailmanpoliittisia tapahtumia melkein reaaliajassa, ja juuri se luo sarjan ympärille vääränlaisen tunnelma. Siitä tulee samanlainen olo kuin seuraisi liveuutisseurantaa: sen tehtävä ei ole selittää, vaan vain näyttää, raportoida.

Homelandin paradoksi on siinä, että se on tuomittu epäonnistumaan: sarja ei ota kantaa, vaikka sen nimenomaan pitäisi. Se myös ruokkii pelon ilmapiiriä. Homelandilla ei ole muunlaista tendenssiä kuin vain viihdyttää ja siksi se yrittää korrektiuden pelossa välttää politiikkaa kaikin tavoin. Toisin kuin ajankohtaissatiiri, Homeland ei pyri näyttämään piilotettuja rakenteita.

Superajankohtainen poliittinen draama on kiinnostava lajityyppi, mutta se on vaikea tehdä oikein. Ilman kunnon analyysiä se muuttuu sosiaalipornoksi.