Byrokratiadraama Show Me a Hero on yllättävän yksinkertainen

Profiilikuva
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.

Olisiko Show Me a Hero -minisarjaa olemassa, jos sitä ei voitaisi mainostaa David Simonin nimellä? HBO:n uusi kuusiosainen sarja on kokoushuoneelta tuoksuva ”byrokratiadraama”, jossa trendikkäintä on tyylituulahdukset 1980-luvulta. David Simon on käsikirjoittajanero, jonka luomaa The Wirea pidetään maailman parhaana tv-sarjana. Wiressa Simon teki tutkielman yhteiskunnan rakenteista, mutta naamioi sen poliisisarjaksi.

Show Me a Hero perustuu samannimiseen New York Timesin toimittajan Lisa Belkinin kirjaan, jossa hän kuvaa Yonkersin kaupungin asuntopoliittista kiistaa ja sen traagisiakin vaikutuksia. Julkinen rakentamisprojekti olisi jyrännyt osan kaupungin halvoista taloista ja muuttanut paikan vauraiden asuinalueeksi. Tämä synnytti vastustusta ja mellakoita, ja koko homma kaatui nuoren pormestarin Nick Wasicskon (sarjassa Oscar Isaac) harteille.

Aihe ei ole millään tavoin mediaseksikäs, mutta keskittyvän katsojan Show Me a Hero palkitsee. Se muistuttaa monin tavoin Wirea (ja joltain osin vielä enemmän Simonin toista kudelmaa Tremeä). Molemmissa tapahtumia ei seurata pelkästään yhden henkilön tai yhteisön näkökulmasta, vaan poliittisten päätösten ja valtataisteluiden vaikutusta katsotaan eri henkilöiden kautta. Simon on osoittelemattoman ristivalotuksen mestari. Hän tekee kaiken show, don’t tell -periaatteella, katsojaa aliarvioimatta.

Molemmissa on mukana myös kuivaa huumoria, ja Show Me a Herossa retrotyylittelyä. Se on silti harvinaisen yksiraiteinen ollakseen Simonin luomus. Erityisesti Tremessä selkeä draaman kaari piti löytää ja itse jopa vääntää kaarelle. Harva käsikirjoittaja kykenisi ammentamaan asuntopolitiikasta kiihkeää draamaa senkään vertaa. Simonin tyylilaji sosiaalinen draama on vaikea hallita. Se vaatii tasapainoilua henkilökeskeisen tragedian ja laajemman yhteiskunnallisten rakenteiden kuvaamisen välillä. Helpoin ratkaisu olisi tehdä se pienen ihmisen näkökulmasta. Mutta se olisi laiskuutta ja populismia. Juuri sellaisesta politiikasta ja asenteesta Simon tekee draamaa.