Upea Rectify-sarja vastaa kaikkia meitä askarruttavaan kysymykseen: miten murhaajalle annetaan anteeksi?

Profiilikuva
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.

Omaperäinen, mutta ei liian outo. Siinä kai on uniikin laatu-tv-sarjan määritelmä. Harva kuitenkaan kriteerejä täyttää. Tavanomaisia polkuja tallaavia sarjoja on todella paljon, josta poikkeavat ovat usein epäonnistuneita tyylikokeiluja. Ihan kaikkia dramaturgian periaatteita ei voi heittää romukoppaan. HBO:n In Treatment on hyvä esimerkki sarjasta, joka teki outoudesta taidetta.

Uusi Sundance TV:n Rectify tekee saman. Kaksi vuotta sitten alkanut ja juuri kolmannelle kaudelle entänyt sarja on kerännyt kiitosta. Sarjan ensimmäinen kausi on juuri tullut Suomen Netflixiin.

Mistä siinä on kyse? Yli nelikymppinen Daniel Holden (Aden Young) vapautetaan kuolemaantuomittujen osastolta 19 vuoden vankeuden jälkeen. Hänet tuomittiin teini-ikäisenä 16-vuotiaan tyttöystävänsä murhasta. Uusien DNA-todisteiden avulla hänet kuitenkin todetaan syyttömäksi.

Pienellä amerikkalaisella paikkakunnalla Holden kuitenkin on yhä syyllinen, murhaaja. Miten sellaisessa tilanteessa on mahdollista jatkaa elämää? Rectify kertoo uudesta alusta, mutta sentimentaalinen mainenpuhdistusdraama se ei missään tapauksessa ole. Päinvastoin. Katsoja ei voi olla varma, onko Holden sittenkin syyllinen. Hän on outo ja vankilassa traumatisoitunut. Hän ei osoita helpotuksen merkkejä.

Sarja käsittelee hienovaraisesti anteeksiantamisen ja syyllisyyden teemoja. Miksi on niin vaikea muuttaa omia pinttyneitä käsityksiä uusien todisteiden ilmaannuttuakin? Miksi on niin vaikea antaa anteeksi henkilölle, joka ei halua anteeksiantoamme? Miksi on niin helppo tehdä yhdestä henkilöstä hirviö, vaikka todellisuudessa koko yhteisö on hirviö? Edes usko ja lähimmäisenrakkaus ei tunnu auttavan.