Orange Is the New Black on sietämätön – yhdestä mitättömästä syystä

Orange Is the New Black on yksi viime vuosien kiinnostavimmista laatusarjoista, mutta en voi sietää sitä.

Naisvankilaan sijoittuva draama kumartaa esikuvilleen (mm. Kylmä rinki ja Bad Girls), mutta on jo nyt kolmannella kaudella se on noussut omille jaloilleen, omaääniseksi sarjaksi. OISTNB on hauska mutta myös vakava, jopa synkkä. Sen hahmot ovat tietoisen kliseisiä mutta ei pelkästään latteita. Stereotypioiden takana on yhteiskunnallisesti kiinnostavia ja monitulkintaisia tyyppejä.

Mutta on yksi varsin mitätön syy, miksi minun on mahdoton katsoa sarjaa: päähenkilö Piper Chapmanin näyttelijä Taylor Schilling. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa hänen näyttelijäntyötään. Hahmon tunneilmaisu rajoittuu yhteen ainoaan ilmeeseen. Kun Piper järkyttyy, hän toljottaa suu auki kuin hauki. Kun häntä pelottaa, hän tuijottaa suu auki. Kun hän yllättyy, hän tuijottaa suu auki. Tiedän, että tämä on typerä syy olla katsomatta huippusarjaa. Silti pieni kauneusvirhe tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta.

Eikä OITNB ole ainoa: on muitakin sarjoja, jotka ovat jääneet kesken mitättömien syiden takia.

House of Cards. Syy: epäuskottava media-alan kuvaus. Vaikka sarjan ei ole tarkoituskaan olla realistinen, juuri realistisuuden puute häiritsee.