Blogit

Televisio elää uutta kultakauttaan. Ilkka Pernu kirjoittaa siitä.

Kuka rakastaisi Neil Gaimania?

Blogit Lähetyssaarnaaja 17.6.2015 09:56
Ilkka Pernu
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.

Aamun mukavin tv-uutinen on tämä: vihdoinkin American Gods -tv-sarjalle on näytetty vihreää valoa. Suomalaistenkin rakastaman (no, suomalaisten vaihtoehtoisista maailmoista kiinnostuneiden sarjakuvaharrastajien rakastaman) kirjailijan ja Syksy Räsäsen tukkaidolin Neil Gaimanin romaaniin perustuvasta sarjasta on ollut puhetta jo viitisen vuotta (alunperin HBO:n oli tarkoitus tuottaa sarja), mutta vasta nyt Starz-verkosto on ilmoittanut tilanneensa sen Bryan Fullerilta ja Michael Greenilta.

American Gods (suomeksi Unohdeteut Jumalat) on kirjailija Gaimanin yksi kunnianhimoisimmista romaaneista. Siinä Shadow-niminen huijari joutuu keskelle seikkailua Amerikan sydänmaita. Kiinnostavinta on Gaimanin lempiaihe: realismin ja fantasian, myyttien ja arjen sekoittaminen toisiinsa. American Godsissa ikiaikaiset jumalat tallustelevat kuolevaisten parissa, koska kukaan ei enää usko heihin. Kirja on yhtä myyttien ja jumalten namedroppailua.

Vaikka kirja ei ole Gaimanin parhaita, se voi hyvin onnistua tv-sarjana. American Godsin maailmassa on juuri sellaista omaperäisyyttä ja kerroksellisuutta, jossa tämän päivän televisio on parhaimmillaan. Ja Starz on kiinnostava tuottaja; sillä on monia lupaavia ja ainutlaatuisia tuotantoja (Outlander ja Da Vinci’s Demons, ja syksyllä alkaa erittäin kiinnostava Flesh and Blood -balettidraama.) Toisaalta pelkään, että jumalille käy samalla tavalla kuin lähes kaikille Gaiman-adaptaatioille: siitä tulee pannukakku jos sitäkään.

Gaimanin ainutlaatuisten tarinoiden filmatisoinnit eivät ole onnistuneet erityisen hyvin. Vuonna 1996 tehty brittiläinen minisarja Newerwhere oli kömpelö (sivuhuomiona vain: BBC toteutti sarjasta pari vuotta sitten kiinnostavan radioversion, jossa on monia tv-maailmasta tuttuja huippunimiä: Benedict Cumberbatch, James McAvoy, Natalie Dormer ja juuri kuollut Christopher Lee). Stardust-elokuva oli lapsellinen. Coraline-elokuva sentään tavoitti alkuperäisteoksen tunnelman täydellisesti. (Kattava lista sovituksista löytyy Neil Gaimanin omilta sivuilta.)

Leimallista Gaiman-sovituksille on se, että ne eivät päädy maaliin asti. Gaimanin ja Terry Pratchettin hersyvästä yhteisromaanista Good Omens (Hyviä enteitä) on Terry Gilliamilla ollut vuosia tekeillä elokuvaversio, ja kolme vuotta sitten Pratchettin tytär perusti oman tuotantoyhtiön, jonka ensimmäisiin tuotantoihin oli tarkoitus lukeutua myös Hyviä enteitä -tv-elokuva. Siitäkään ei ole sittemmin kuulunut mitään.

Ja kun puhutaan Neil Gaimanista, ei voi olla puhumatta hänen Magnum opuksestaan Sandmanista – legendaarisesta DC/Vertigo-sarjakuvasta. Ja – tietenkin! – siitäkin on ollut tekeillä erilaisia sovituksia, joista yksikään ei ole päätynyt tuotantoon asti. Niin kävi myös Sandman-spinoffille Deathille, jonka käsikirjoitusta itse Gaiman oli tekemässä. Projekti kuopattiin 2010. Viimeksi joulukuussa 2013 kerrottiin, että näyttelijänä tunnettu Joseph Gordon-Levitt olisi liittynyt mukaan Sandman-elokuvaprojektiin. Sen jälkeen on ollut tutun hiljaista.

Sanokaa minun sanoneen, että nyt olisi juuri otollinen aika Sandmanille. Laatu-tv:n katsojat on sparrattu katsomaan tunnelmaltaan ja tyylilajiltaan häilyvää draamaa: yliluonnollisuutta, vakavaa, komediaa, synkkyyttä, verta ja älyä voi olla samassa paketissa. Vaikka Sandmania ei voi missään tapauksessa laittaa samaan kategoriaan supersankarisarjojen kanssa, ne ovat viitoittaneet tien omalaatuisemmille sarjoille. Esimerkiksi Netflixin brutaali Daredevil on hyvä esimerkki siitä, että supersankarisarjan ei tarvitse tarkoittaa teiniyleisöä kosiskelevia karkkivärejä ja nännit peittäviä sankariasuja. American Gods -sarjaa tekevän Bryan Fullerin Hannibal-sarja on samaan tapaan erityinen.

Enteitä on ilmassa. Fox tuottaa Sandman-maailmaan sijoittuvan Lucifer-sarjan ensi vuonna. Samannimiseen sarjakuvaan löyhästi perustuva sarja kertoo nimensä mukaisesti Saatanasta. Jo Sandman-sarjakuvassa hän oli yksi hersyvimmistä hahmoista, sarkastinen dandy. Hän kyllästyy hallitsemaan helvettiä ja muuttaa aurinkoiseen Los Angelesiin.

Nyky-tv:ssä ei mikään ihmetytä, ei edes downshiftaava Saatana.