Kuka rakastaisi Neil Gaimania?

Profiilikuva
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa hyvää tarinankerrontaa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Aamun mukavin tv-uutinen on tämä: vihdoinkin American Gods -tv-sarjalle on näytetty vihreää valoa. Suomalaistenkin rakastaman (no, suomalaisten vaihtoehtoisista maailmoista kiinnostuneiden sarjakuvaharrastajien rakastaman) kirjailijan ja Syksy Räsäsen tukkaidolin Neil Gaimanin romaaniin perustuvasta sarjasta on ollut puhetta jo viitisen vuotta (alunperin HBO:n oli tarkoitus tuottaa sarja), mutta vasta nyt Starz-verkosto on ilmoittanut tilanneensa sen Bryan Fullerilta ja Michael Greenilta.

American Gods (suomeksi Unohdeteut Jumalat) on kirjailija Gaimanin yksi kunnianhimoisimmista romaaneista. Siinä Shadow-niminen huijari joutuu keskelle seikkailua Amerikan sydänmaita. Kiinnostavinta on Gaimanin lempiaihe: realismin ja fantasian, myyttien ja arjen sekoittaminen toisiinsa. American Godsissa ikiaikaiset jumalat tallustelevat kuolevaisten parissa, koska kukaan ei enää usko heihin. Kirja on yhtä myyttien ja jumalten namedroppailua.

Vaikka kirja ei ole Gaimanin parhaita, se voi hyvin onnistua tv-sarjana. American Godsin maailmassa on juuri sellaista omaperäisyyttä ja kerroksellisuutta, jossa tämän päivän televisio on parhaimmillaan. Ja Starz on kiinnostava tuottaja; sillä on monia lupaavia ja ainutlaatuisia tuotantoja (Outlander ja Da Vinci’s Demons, ja syksyllä alkaa erittäin kiinnostava Flesh and Blood -balettidraama.) Toisaalta pelkään, että jumalille käy samalla tavalla kuin lähes kaikille Gaiman-adaptaatioille: siitä tulee pannukakku jos sitäkään.

Gaimanin ainutlaatuisten tarinoiden filmatisoinnit eivät ole onnistuneet erityisen hyvin. Vuonna 1996 tehty brittiläinen minisarja Newerwhere oli kömpelö (sivuhuomiona vain: BBC toteutti sarjasta pari vuotta sitten kiinnostavan radioversion, jossa on monia tv-maailmasta tuttuja huippunimiä: Benedict Cumberbatch, James McAvoy, Natalie Dormer ja juuri kuollut Christopher Lee). Stardust-elokuva oli lapsellinen. Coraline-elokuva sentään tavoitti alkuperäisteoksen tunnelman täydellisesti. (Kattava lista sovituksista löytyy Neil Gaimanin omilta sivuilta.)

Leimallista Gaiman-sovituksille on se, että ne eivät päädy maaliin asti. Gaimanin ja Terry Pratchettin hersyvästä yhteisromaanista Good Omens (Hyviä enteitä) on Terry Gilliamilla ollut vuosia tekeillä elokuvaversio, ja kolme vuotta sitten Pratchettin tytär perusti oman tuotantoyhtiön, jonka ensimmäisiin tuotantoihin oli tarkoitus lukeutua myös Hyviä enteitä -tv-elokuva. Siitäkään ei ole sittemmin kuulunut mitään.