Voiko Twin Peaks muuta kuin epäonnistua?
Twin Peaks -sarjan uuden tulemisen ympärillä on ollut pian enemmän yllätyksiä kuin Laura Palmerin lyhyessä elämässä konsanaan.
Ohjaaja David Lynch kertoi viime lokakuussa Twitterissä Twin Peaksin tekevän paluun Showtime-kanavalle vuonna 2016, eikä sen jälkeen mikään ole ollut sitä, miltä näyttää.
Tammikuussa uutisoitiin, että iso osa ”alkuperäiskokoonpanosta” eli 25 vuotta sitten tehdyissä alkuperäisissä Twin Peaks -jaksoissa mukana olleista näyttelijöistä on värvätty – muun muassa etsivä Dale Cooperia esittänyt Kyle MacLachlan.
Huhtikuussa Lynch yllättäen kertoi – taas Twitterissä – lähtevänsä lätkimään hankkeesta, koska hänelle ei makseta riittävästi tarpeeksi laadukkaan käsikirjoituksen työstämiseksi. Samalla hän kuitenkin toivoi, että Twin Peaksin paluu toteutuu jonkun toisen ohjaajan kätilöimänä.
Ei käy päinsä, totesivat näyttelijät. He eivät ole mukana, jos ei Lynchkään ole. He tekivät fanivideon, jossa kukin esitti versionsa lauseesta ”Twin Peaks ilman David Lynchiä on kuin…” muun muassa silmät ilman kulmakarvoja tai tarjoilija ilman univormua (kukin näyttelijä valitsi jotain hahmoonsa liittyvää) – toisin sanoen vajavainen. Näyttelijät vetosivat oikeudet sarjaan omistavaan Showtimeen: antakaa, hyvänen aika, Lynchille rahaa tai mistään ei tule mitään.
Niinpä toukokuun puolivälissä Lynch ja Showtime pääsivät sopimukseen. Lynch kertoi asiasta – kuinkas muuten kuin Twitterissä.
Viime viikonloppuna Twin Peaks -panelissa Seattlessa näyttelijät Sherilyn Fenn ja Sheryl Lee kertoivat kolme yllättävää uutista: yhdeksän uuden jakson sijaan niitä tehdään kahdeksantoista ja sarjan musiikin säveltää Angelo Badalamenti, jonka käsialaa oli sarjan alkuperäinen, nyt jo ikoninen aavemainen musiikki. Kuvaukset alkavat syyskuussa samassa paikassa kuin missä alkuperäinen sarja kuvattiin.
Huh huh, melkoin dream team kasassa. Mikä voisi mennä pieleen?
No, kaikki.
On vaikea kuvitella, miten Twin Peaks voisi täyttää edes puolia niistä odotuksista, jotka comebackille on kasattu. Sarjan vaikutus populaarikulttuurin on kiistaton. Twin Peaksin perintö näkyy yhä tämän päivän televisiossa. Juuri alkanutta Netflix-sarjaa Wayward Pinesiä on verrattu ensisijaisesti TP:iin. Tunnelmalta esimerkiksi Jane Campionin Top of the Lake ja True Detective sekä monet nordic noirin edustajat ovat velkaa klassikolle.
Twin Peaksin toinen kausi ja Fire Walk With Me -elokuva jo laimensivat sarjan mystiikkaa, ja mitä enemmän sitä avataan, sitä tavanomaisemmaksi sarja muuttuu. Mitä 18 uutta jaksoa voivat vielä kertoa? Ja, apua, 18 jaksoa! Se vaikuttaa hätäratkaisulta – käsikirjoitusta (jonka raamit Lynchillä ja toisella käsikirjoittajalla Mark Frostilla varmasti oli jo olemassa) vain venytetään. Tyylipuhdasta vatulointia. Oletettavasti Lynchin palkkiotoive yllätti kanavan, ja kompensaatioksi piti ahnehtia lisää mainos- ja lisenssituloja. Kompromissi. Valitettavasti Twin Peaksia ja kompromissi-sanaa ei pitäisi käyttää samassa lauseessa.
Twin Peaksin Double R Dinerin kahvi ei saa olla kitkerää eikä kirsikkapiirakka hapanta, mutta pahoin pelkään. Sarjan comeback alkaa muistuttaa rockyhtyeiden reunion-stadionkeikkoja, joissa on mukana kaikki alkuperäiskokoonpanon jäsenet, jotka soittavat vanhoja hittejä.
Konsertin jälkeen kaikkia paleltaa ja itkettää.
Edit: Fire Walk With Me ei ole tv-elokuva niin kuin väitin, vaan teatterilevityksessä ollut elokuva.